maanantai 6. kesäkuuta 2011

Don Winslow: Savages

Winslow'n uutuusromaanin päämiljöö nousee aiempia romaaneja hallinneesta San Diegosta hieman pohjoiseen. SOC, South Orange County ja Tuna, Laguna Beach. Päähenkilö Ophelia, lyhyesti vain O (tai O!, selvä viittaus samannimiseen pornografian klassikkoon), on parikymppinen nuori nainen, jolla on muodikkaasti kaksi poikaystävää. Toinen on kylmä tappaja, Afganistanin ja Irakin veteraani. Toinen on Berkeleyn hippien liberaalivasemmistolainen jälkeläinen, joka parantaa maailmaa Burmassa ja Kongossa. Makeankarvaan elämän rahoitus tulee miesten yhteisyrityksestä, joka valmistaa ja jakelee huippulaadukasta marijuanaa. Winslow intoutuu lähes hämmentävään marijuanaylistykseen, varsinkin seksuaalisen stimulointivoiman paneutuneeseen kuvaukseen. Sävyt tummenevat, kun meksikolainen alan suuri toimija Baja Cartel tekee tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Tässä kohti Winslow alkaa lähestyä suuren mestariteoksensa Power of the Dog sävyjä. Lyhyt iskevä tyyli asketisoituu entisestään, romaanissa on 290 lukua, yhtä monta kuin sivuja. Luku voi nyt koostua vain yhdestä sanasta. Tyyli on tehokas, tarina imee hyvin. Winslow käyttää Ellroyn tapaan suoraa elokuvatekniikkaa leikkauksineen, osa romaanista on kuin filmiskenaario. Elokuva onkin tekeillä, Oliver Stone (hieman huolestuttavasti) ohjaajana. Alun pidäkkeetön hedonismi ja joutilaisuuden ironisointi toimii odotettua paremmin ja synkentyvä nihilismi vakuuttaa sekin. Huumori on väkisin mustaa, mutta ehkä terävämpää ja hauskempaa kuin Winslow'lla koskaan. “Whatever happened to morality? Replaced by a newer, faster, easier technology.”  Lopun toiminnallinen staccato heijastuu proosaan ihailtavasti. Tämä on paljon parempi kuin Winslow'n edellinen Gentlemen's Hour, Winslow on ehkä juuri nyt koko kirjallisuuden lajin kuningas. Teemaksi nousee koko Kalifornian tuhoutuminen tai ainakin degeneroituminen, voi tuntua naiivilta, mutta vaikuttava visio on silti. Tämä on pienimuotoisempi kuin Power of the Dog, mutta ehkä juuri siksi vielä tiheämpi ja iskevämpi. Tällaisten tarinoiden lopetus on ollut vaikeaa kreikkalaisista tragedioista lähtien, mutta oudon tyydyttäväksi Winslow onnistuu rakentamaan senkin. Jos Dog oli 00-luvun vakuuttavin romaani, Savages asettaa riman korkealle 10-luvulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti