Don Winslow: The Power of the Dog

Vuosikymmenen paras romaani!? Eeppinen huumebisnestarina, sijoittuu lähinnä Meksikoon, mutta myös USAan, Keski-Amerikkaan, Kolumbiaan ja Hongkongiin. Fokuksessa ns. meksikolainen trampoliini, kokaiinin salakuljetus Kolumbiasta Hondurasin ja Meksikon kautta USAan. Todella vakuuttavaa jälkeä, Winslow on jotenkin jäänyt itseltäni paitsioon, mutta tämä on huikein lukukokemus viime vuosilta. Ehti jo pahasti tuntua, että 2000-luvulla ei enää uusia rikosromaaniläpimurtoja synny. Winslow on debytoinut jo 90-luvun alussa, mutta tässä lienee selvä laatuhyppäys hieman James Ellroyn Black Dahlian tapaan. Winslow on syntynyt jo 1953, joten omakohtaista elämänkokemusta on kertynyt riittävästi, ja se näkyy. Dog on julkaistu 2005, pitkä valmisteluaika, edellinen romaani 1999. Kattaa ajallisesti laajan kaaren, käynnistyy 1975 Sinaloan unikkopeltojen poltto-operaatiolla. Todella upea jakso New Yorkin Hell's Kitchenistä vuodelta 1977, irlantilaisia pikkugangstereita ja italomafiosoja, mustaa huumoriakin todella brutaalin väkivallan lomassa. Reaganin hallinnon Nicaraguan contra-sisseille trokaamat aseet nivoutuvat taitavasti huumekauppaan. Koko huumebisnes tuntuu kietoutuvan levottomuutta herättävästi USA:n poliittisiin pyrkimyksiin Latinalaisessa Amerikassa. Winslow'n teksti rullaa kuin rock-lyriikka, dialogi on poikkeuksellisen iskevää. Ellroy tulee ajoittain mieleen, mutta ei Winslow'n tyyli sentään sähkösanomaluonteista ole. Henkilöt ovat täyteläisiä, eivätkä kaikkein todennäköisimpiä luomuksia. Juonessa varmaankin vaikutteita Soderberghin elokuvasta Traffic, miksei myös Puzo/Coppolan The Godfatherista. Kirjan loppuosa sijoittuu molemmin puolin Kaliforniaa, San Diegoon ja Tijuanaan, todella intensiivistä paikallistuntemusta heijastavaa kuvausta. Winslow'n romaanin loppukohtaus tapahtuu mielenkiintoisesti San Diegon Balboa Parkin Cabrillo Bridgellä. Samalta sillalta käynnistyvät vuotta myöhemmin julkaistun Jefferson Parkerin The Fallen -romaanin tapahtumat, jonka luin juuri äskettäin.

Winslow on edelleen omituisen tuntematon. Voisiko syynä olla erityisen kriittinen asenne USA:n viralliseen politiikkaan, esim. El Salvadorissa 1980-luvun alussa? Toisaalta luulisi eurooppalaisten siinä tapauksessa omineen miehen sitäkin innokkaammin. Ehkä kyseessä on jonkinlainen väliinputoaminen, Winslow on liian kylmän realistinen kaikenlaisten idealistien makuun.