Ben McFarland: World's Best Beers

Tuli hankittua vuoden sisällä jo toinen olutaiheinen sohvapöytäkirja. Viimekeväinen The Beer Book oli hukkahankinta, mutta tässä on onneksi sisältöäkin. Britti McFarland on aiemmin julkaissut näkemyksellisen länsirannikon olutoppaan ja samanlaista särmää on tässäkin megaopuksessa. Perusesittelyt oluen historiasta yms. rullaavat luontevasti ja tässä osassa keskitytään trendikkäästi humalalajikkeiden kuvauksiin. Jopa kymmenen parasta oluenjuontikaupunkia nimetään, lista on perusteltu, mutta itse en pitäisi Bostonia USA:n ykköskaupunkina tai Kölniä parempana kuin Düsseldorfia. McFarland näyttää muutenkin poikkeuksellisen innokkaalta kölsch-fanilta, altbierin, rauchbierin ja kellerbierin kustannuksella. Oluttyylien luokittelu ei mene minun näkemysten mukaan, mutta tämä aluehan on pahasti tulkinnanvarainen. Melko röyhkeää nimittää parhaaksi sahtiesimerkiksi norjalainen Nøgne Ø:n "Ut Pa Tur". Panimo näyttää tosiaan tehneen Ut På Tur -nimisen oluen, mutta ei se sahtia ole. McFarland tulkitsee sahdin muutenkin löyhästi, mm. skottilainen kanervaolut Fraoch saa sahtileiman. Todella hämmentävä horjahdus pistää "British-style beers" -otsikon alle brittiale-tyylien sekaan "premium/mainstream lager" ja esimerkiksi tyylistä tšekki Primator. Kyseessä on yksinkertaisesti virhe, vastaavia huolimattomuuksia löytyy kirjasta joka puolelta. Kiire näkyy selvästi, kirja on haluttu markkinoille liian nopeasti, rahanhimo on ollut voimakkaampaa kuin laadukkaan tuotteen valmistushalu.

Pääosan kirjasta vie maakohtainen huippuoluiden esittely, se on rakennettu tasapainoisesti ja kirjoitettu hyvin. Suurista olutmaista on valittu muutama panimo tarkempaan esittelyyn ja nämä kuvaukset sisältävät mehukkaita anekdootteja, jopa uutta tietoakin. Itse en esimerkiksi tiennyt että Fuller's Brewer's Reserve on sekoitus panimon oluista Golden Pride, 1845 ja ESB. Uusin eurooppalainen olutsuurvalta Italia saa innostuneen esittelyn, miksei myös Tanskakin, Mikkeller saa ansionsa mukaan tilaa. Sveitsistäkin näyttää McFarlandin mukaan löytyvän laatukamaa, esimerkkinä Locher-panimo. USA:n kohdalla kirjoituksen taso alkaa horjahdella, osittain siksi että McFarland kirjoittaa itse vain länsirannikosta. Muun mantereen teksti on delegoitu, sisäosat Maryanne Nasiatkalle ja Paul Ruschmannille, itärannikko Lew Brysonille ja Kanada Stephen Beaumontille. Kaikki maineikkaita olutskribenttejä, mutta selvästikään alihankkijan rooli ei ole heitä innostanut. Anchorin, Firestone Walkerin ja New Belgiumin valinnat tarkempaan esittelyyn ovat horjahduksia, paljon tuoreempaa näkemystä kiinnostavammista kohteista olisi odottanut. Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Japanista McFarland suoriutuu paremmin, mutta hieman otosmaisilta valinnat vaikuttavat. Koko kirjan mielenkiintoisin osa on ehkä Tel Avivin Dancing Camel -pienpanimon esittely, Lähi-idän lupaavimmalta kuulostavaa valmistajaa pyörittää New Jerseyn maineikkaassa Heavyweight-panimossa työskennellyt David Cohen. Afrikka näyttää vieläkin pimeältä maanosalta, edes Etelä-Afrikasta McFarland ei löydä juhlinnan aihetta. Kirjan lopussa on varsin mittava katsaus oluen ja ruuan yhdistämiseen, varsin kannatettava painotus, vaikka itse en olekaan aiheeseen perehtynyt.

Perinteinen tapa tsekata tällaisten kokonaisesitysten yksityiskohtien tarkkuus on vilkaista Suomi-osiota. Ja täytyy sanoa, että McFarland uppoaa pahasti suon pohjalle härmäoluiden parissa. Heti ensimmäisenä esitellään "Downtown Brewery", joka näyttää tarkoittavan Stadin Panimoa. Panimolta esitellään ainoana oluena "Original Porter", jollaista en tiedä Stadin valmistaneen. Finlandian esittely menee suht'ok, mutta Lammin kohdalta löytyy Kataja-niminen tuote. Sinebrychoff Porterin (jota on kuulemma valmistettu vuodesta 1819 asti) rinnalle nostetaan Karhupanimo Jouluolut, tosin kuva on Koffin perusjouluoluesta. Ei mainintoja maan merkittävimmistä panimoista Koskipanimo/Plevna ja Huvila/Malmgård, ei myöskään Laitilaa. Helppo tehdä johtopäätös, että samanlaista epätarkkuutta on muidenkin vähemmän tunnettujen olutmaiden kohdalla.

Kiireellä huolimattomasti rykäisty kirja siis, mutta kunnianhimoa on ollut ja matalimman riman yli ei ole menty. Sisältöä on riittävästi alaan perehtyneellekin ja muille avartavaa aineistoa on enemmän kuin useimmissa vastaavissa opuksissa. Kauas tämä kuitenkin jää alan parhaista tuotoksista.