Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Sidney Lumet: Fail-Safe
Hikisellä härkätaistelupainajaisella käynnistyvä 60-luvun kylmän sodan anti-utopia. Ensikatsomalla en tykännyt yhtään, mutta nyt vaikutti paremmalta. Vaikutteita Frankenheimerin paranoiatrillereistä ja Kubrickin Dr. Strangelovesta, jonka vakavana versiona tätä voinee pitää. Käsikirjoitus on Walter Bernsteinin, joka varmaan purkaa tässä mustan listan traumojaan, Henry Fondan presidentti on lähes käsittämättömän humaanin liberaali ja venäläisiin suhtaudutaan totaalin ymmärtäväisesti. Alussa on lähes groteski kohtaus, jossa Nancy Bergin esittämä brunetti tuntuu saavan seksuaalista tyydytystä ydinsodan mahdollisuudesta. Tunnelma on lähes yhtä tiheä kuin Dr. Strangelovessa, mutta jäykistelyksi homma kääntyy, Kubrickin musta huumori oli selvästi fiksumpi käsittelytapa. Ei minkäänlaista musiikkia elokuvassa. Ei Lumetin tuotannon huippuja, mutta vakuuttavaa jälkeä silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti