Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
lauantai 19. marraskuuta 2011
Yasujiro Ozu: Kohayagawa-ke no aki
Ozun toiseksi viimeinen elokuva sijoittuu Osaka-Kobe-Kioto -alueelle. Starttaus modernista baarista deittailutunnelmissa, olutta ja viskiä valuu. Kyseessä varsin universaali perhetarina saketeollisuuden liepeiltä, kypsytystynnyrit kujien reunoilla, monenlaisia ihmissuhteita viritellään eri sukupolvissa. Alussa Ozu heittää peliin lähes orgastisia neonvaloja öisestä Osakasta, mutta varsinaisesti ollaan varsin perinteisissä kuvioissa liikkeellä. Komediallinen perusote hikisissä loppukesän tunnelmissa, asunnoissa yltäkylläistä väriloistoa Ozun loppukauden hekumalliseen tapaan. Nykysuomalaismökkeily-tyylistä hyttyssavua poltellaan jatkuvasti, ehkä kyseessä jokin tuoksusysteemi, tai sitten sääsket vaivasivat urbaania Japania 60-luvun alussa. Velodromilla mielenkiintoinen kohtaus. Materialismista Ozu ei selvästikään tykännyt, varsin tylyjä heittoja siihen suuntaan, amerikkalaiset näyttäytyvät höynäytettävinä hölmöinä. Heinäsirkkojen siritys voimistuu vähitellen, sävyt tummenevat, sairaudet vaivaavat, kuoleman läheisyys valtaa alaa. Lopussa mustat varikset raakkuvat, krematoriot savuavat, mustissa asuissa lopullista hyytävyyttä. Ozun suvereeni elokuva on täysin arvioitavuuden ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti