Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
lauantai 19. marraskuuta 2011
Yasujiro Ozu: Ukigusa
Ozun myöhäiskauden teos vuodelta 1959, uudelleenfilmatisointi 30-luvun omasta mykkäfilmistä. Etelä-Japanin rannikkoseudulle sijoittuva tarina kabuki-teatteriseurueen melodramaattisista ihmissuhteista. Jälleen kerran Ozun liikkumaton kamera ja harkitun terävät leikkaukset lähes hypnotisoivat katsojan. Jokainen kuva vaikuttaa lähes maalaukselta. Ozu teki vain kuusi värielokuvaa, mutta hän on värin käyttäjänä ehkä historian suurin. Vettä satelee sitkeästi, öiset kohtaukset lähes noirahtavia, tummaa, mutta silti jotenkin koomista perhetragediaa. Ayako Wakao viettelijättärenä on vastustamaton. Intensiivisyys ei ehkä kuitenkaan aivan Ozun parhaiden töiden tasolla, alkupuolen asetelmassa on klappia havaittavissa. Loppukohtaus rautatieasemalla on kuitenkin Ozun parhaita, tupakan sytyttäminen ei ole koskaan näyttänyt yhtä vaivalloiselta ja latautuneelta. Junan perävalot pimeyteen katoamassa kertovat elämästä ja kuolemasta jotain niin olennaista, jota ei voi sanoin tavoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti