Sidney Lumet: The Fugitive Kind

Tennessee Williamsin tunkkaisia syvän etelän melodraamoja on filmattu lähes loputtomasti. Tämä Brando-vehicle vuodelta 1959 sisältää kaikki samat ainekset kuin muutkin Williams-päästöt. Patoutuneet intohimot vyöryvät ahdistavassa ympäristössä taas kerran valtoimenaan. Lead Bellyn kitaraa kanniskelevan New Orleansista savustetun baarisoittaja Brandon lahkeissa roikkuvat niin Joanne Woodwardin kiimainen lutka, Archie Bunkerin myöhemmin nainut pyöreäsilmäinen Maureen Stapleton kuin Anna Magnanin kuuma puumakin. Brando Orfeus-patsastelee lähinnä naurettavasti käärmeennahkatakissaan. Patriarkka on yläkerran sairasvuoteella lähes Mississippiä haastavana vuolaana virtana hikeä pukkaava kylän puotipuksu, joka on nainut Annan poltettuaan ensin elävältä mustille viinaa myyneen Annan isän. Lähtökohta ei ole erityisen rakentava ja mihinkään suuntaan Williams ja Lumet eivät tarinaa saakaan pukattua. Mustavalkokuvaus on noirahtavaa ja alkupuolen sadekuvissa on tunnelmaa. Muuten elokuva jähmettyy omaan liemeensä.