Kauko Röyhkä & Narttu @Teatria

Röyhkän syyskiertue legendaarisen Narttu-kokoonpanon kanssa on pistänyt Etelä-Suomen klubeja pähkinöiksi. Röyhkä on koko aikuisikänsä näennäisesti paennut Oulua, mutta Paska kaupunki ei irrota otettaan. Turneen pysähtyessä kotikaupungissa odotukset olivat siis korkealla, vaikka areenana kolkko teurastamohalli. Näin Nartun viimeksi Oulun Rauhalan intiimissä tilassa 1988, Röyhkää tietysti olen tsekannut sittemmin erilaisissa yhteyksissä useampaan otteeseen. Mies näytti poikkeuksellisen hyväntuuliselta. Kyseessä siis varsin iso orkesteri, kitaroissa Heikkinen ja Viksten, bassossa Wigwam-legenda Hulden, koskettimissa Gröhn ja rummuissa Tikka. Bändi soitti todella tiukasti, näin hallittua saundia en todellakaan odottanut. Ennen olin kokonaan toinen -avauksesta räjähtävään Kanerva-päätökseen soitto oli pelkistetyn kirkasta. Kun pieni steriiliys alkoi nousta mukaan, Heikkinen lisäsi räkäistä säröä soppaan. Rytmiryhmän Tikka ja Hulden uskomattoman jämäkässä vedossa. Intensiteetti aavistuksen vaihteli, enimmäkseen fokus säilyi mukavasti, mutta esim. pop-helmi Majavalakki tuli hieman löysästi. Sävellyksenä se poikkeaa Röyhkän tuotannon valtavirrasta, joten ehkä Narttu ei saa sitä kunnolla lentoon. Muuten materiaali oli hienosti valittua, huippuina Paha maa ja Mielummin vanha kuin aikuinen, aina yhtä luotettava jyrä Mainostaulujen taakse ja encoreissa harvemmin soitettu Steppaillen-levyn Kotikaupunkini.  Pienistä suvantokohdista huolimatta luultavasti paras Röyhkä-konsertti, jonka olen todistanut.