Margarethe von Trotta: Rosa Luxemburg

Perinteinen biopic puolalais-saksalaisesta vallankumousnaisesta. Luulin ensin, että elokuva on tuoretta tekoa ja ihmettelin kun Barbara Sukowa ei näytä vanhentuneen yhtään Fassbinderin Lolan (1981) jälkeen. Von Trottan elokuva on kuitenkin jo vuodelta 1986, eli ennen kommunismin lopullista romahtamista ja se selittänee osan romanttisesti ihannoivasta asenteesta.  Elokuva rikkoo aikarakennetta ja aina ei ole täysin selvää, missä vaiheessa liikutaan. Luxemburgin Puolan vaiheet olivat minulle ennestään hämärämpiä, mutta elokuvan perusjännite liittyy ensimmäisen maailmansodan syttymiseen. Luxemburg näyttää masentuneen totaalisesti, kun ylikansallisen vallankumouksen sijasta Saksan työläiset marssivatkin innokkaasti lahtaamaan ranskalaisia tovereitaan. Sodan jälkeen on spartakisteiksi itseään kutsuvalla ryhmällä mahdollisuus vallankaappaukseen, mutta into näyttää olleen vaisua. Ebertin ja Nosken kaltaiset puoluetoverit olivat terävämpiä ja viattomaksi lehtinaiseksi kuvattu Rosa tainnutetaan kiväärinperällä, teloitetaan pistoolilla ja pudotetaan Landwehr-kanavaan. Tämä on kuitenkin vain lyhyt huipennus, elokuva keskittyy ehkä liikaakin Rosan osittain puumahtaviin miessuhteisiin. Henkilöhahmoja ei juuri pohjusteta, katsojan odotetaan tietävän, milloin Karlilla tarkoitetaan Kautskya, milloin Liebknechtiä. Mauno Koiviston suosikki Eduard Bernsteinkin käy ottamassa Rosalta rukkaset. Hyvin näyteltyä, mutta tasapaksun staattista historian kuvitusta.