Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 10. joulukuuta 2012
Sam Mendes: Skyfall
Bond-sarjan 50-vuotisleffa, olen sattumoisin itsekin samaa vuosikertaa. Ei oikeastaan mitään uutta tarjolla, mutta erittäin tiheästi ja itsevarmasti etenevä elokuva. Nostalgisesti Istanbulissa ja lähimaastossa tapahtuva prekrediittivaihe on todella nautinnollisesti tehty. Junanvaunujen katoilla tapahtuva tappelukohtaus tuo jostain syystä mieleen 70-luvun alusta Robert Aldrichin obskuurin kehnohkon leffan Emperor of the North. Lasitornien Shanghai ja kasinoiden Macao täydentävät eksoottisemman miljööaineksen, mutta pääosa tapahtuu hieman yllättäen Lontoossa ja Skotlannin Highlandsilla. Muka Macaon edustalla oleva raunioitunut saari näyttää Nagasakin lähistön Hashimalta, mutta kuvattu studiossa ja softalla. Bond-tytöt ovat tavallista pienemmässä roolissa, mutta Bérénice Marlohen hahmossa on harvinaista kipeää tragiikkaa, jota löytyi parhaimmillaan Ian Flemingin alkuteoksistakin. Perinteitä kunnioitetaan tanakasti Aston Martin DB5:sta myöten. Javier Bardem virnistelee köyhän miehen Anthony Hopkins -roolinsa korkeintaan kohtuudella, mutta Bond-kontekstissa suoritus on muistettava. Craigin Putin-tyylisessä huumorittomuudessa on välillä kestämistä, mutta ikäistään vanhemmalta näyttävään sankariin on rakennettu yllättäen uutta syvyyttä. Albert Finney on käytännössä tunnistamaton skottiveteraanina. Judi Dench vetää viimeisenään parhaan suorituksensa M:nä. Viihdepläjäyksestä on tietysti kyse, toimintakohtaukset ovat tylsähköjä, mutta kaikki toimii viimeistellysti ja särmää on enemmän kuin sarjassa yleensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti