Douglas Laing, Islay bottlings

Nuorempana, siis alle 30-vuotiaana, olin intohimoinen viskiharrastaja. Tsekkailin ulkomaanmatkoilla skottilaisia single malteja, joista silloin Suomessa kukaan ei tuntunut oikein olevan tietoinen. Sittemmin olut vei miehen täysin mukanaan. Olen siis äärimmäisen varoittava esimerkki viinakauppias Pekka Puskan elämäntyön kannalta. Olen siirtynyt mietoihin juomiin, en ole niin riippuvainen monopoli-Alkon toiminnasta enkä siten maksimoi Alkon hallituksessa toimivan Puskan konkreettisia rahallisia bonuksia. Niitähän hän yrittää kasvattaa kansanterveydellisiin motiiveihin halpamaisesti vetoamalla, mm. keskiolutta Alkoihin takaisinvetämällä. Silti olen säilyttänyt ohuen kosketuksen viskimaailmaan ja olen osallistunut alan pienimuotoisiin paikallisiin tapahtumiin säännöllisesti. Tällä kertaa oululainen viskibaari St. Michael oli järjestänyt uudehkon Viskin Ystävien Seuran ja Douglas Laing -nimisen itsenäisen pullottajan tarjoaman maistelutapahtuman harvinaisista Islay-viskisaaren tuotteista. En ole kyseisen seuran jäsen, mutta puheenjohtaja Jarkko Nikkasen viihdyttävää show'ta olen päässyt seuraamaan interaktiivisesti jo aiemminkin. Tarjolla oli viisi eri Islay-viskiä, Bunnahabhain 10 yo 50%, Bunnahabhain 19 yo 50%, Laphroaig 14 yo 50%, Bowmore 15 yo 52,2% ja Bruichladdich 21 yo 57,1%. Yhden senttilitran annoksina alkoholin kokonaismäärä tuskin ylitti yhtä keskioluttuoppia. Viskihifistelykin on siis äärimmäisen sivistynyttä siistiä toimintaa ja elämykset jälleen kerran innostavia. Tuoksu on ehkä makuakin oleellisempi juttu viskimaistelussa ja monimuotoisuus tälläkin kertaa häkellyttävää. En lähde tarkemmin viskejä analysoimaan, mutta taas kerran jäi mieltä kaivertamaan, että aikaa ja muuta kapasiteettia pitäisi olla tähänkin elämänalueeseen perehtymiseen. Satunnaisenakin kokemuksena äärimmäisen nautinnollista. Sain itselleni uutta tietoa esim. Porin Beer Hunter'sin Mika Heikkisen Old Buck -tislaustuotannosta ja ruotsalaisen Mackmyran tuotteiden oletettavasta laadukkuudesta.