keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Douglas Laing, Islay bottlings
Nuorempana, siis alle 30-vuotiaana, olin intohimoinen viskiharrastaja. Tsekkailin ulkomaanmatkoilla skottilaisia single malteja, joista silloin Suomessa kukaan ei tuntunut oikein olevan tietoinen. Sittemmin olut vei miehen täysin mukanaan. Olen siis äärimmäisen varoittava esimerkki viinakauppias Pekka Puskan elämäntyön kannalta. Olen siirtynyt mietoihin juomiin, en ole niin riippuvainen monopoli-Alkon toiminnasta enkä siten maksimoi Alkon hallituksessa toimivan Puskan konkreettisia rahallisia bonuksia. Niitähän hän yrittää kasvattaa kansanterveydellisiin motiiveihin halpamaisesti vetoamalla, mm. keskiolutta Alkoihin takaisinvetämällä. Silti olen säilyttänyt ohuen kosketuksen viskimaailmaan ja olen osallistunut alan pienimuotoisiin paikallisiin tapahtumiin säännöllisesti. Tällä kertaa oululainen viskibaari St. Michael oli järjestänyt uudehkon Viskin Ystävien Seuran ja Douglas Laing -nimisen itsenäisen pullottajan tarjoaman maistelutapahtuman harvinaisista Islay-viskisaaren tuotteista. En ole kyseisen seuran jäsen, mutta puheenjohtaja Jarkko Nikkasen viihdyttävää show'ta olen päässyt seuraamaan interaktiivisesti jo aiemminkin. Tarjolla oli viisi eri Islay-viskiä, Bunnahabhain 10 yo 50%, Bunnahabhain 19 yo 50%, Laphroaig 14 yo 50%, Bowmore 15 yo 52,2% ja Bruichladdich 21 yo 57,1%. Yhden senttilitran annoksina alkoholin kokonaismäärä tuskin ylitti yhtä keskioluttuoppia. Viskihifistelykin on siis äärimmäisen sivistynyttä siistiä toimintaa ja elämykset jälleen kerran innostavia. Tuoksu on ehkä makuakin oleellisempi juttu viskimaistelussa ja monimuotoisuus tälläkin kertaa häkellyttävää. En lähde tarkemmin viskejä analysoimaan, mutta taas kerran jäi mieltä kaivertamaan, että aikaa ja muuta kapasiteettia pitäisi olla tähänkin elämänalueeseen perehtymiseen. Satunnaisenakin kokemuksena äärimmäisen nautinnollista. Sain itselleni uutta tietoa esim. Porin Beer Hunter'sin Mika Heikkisen Old Buck -tislaustuotannosta ja ruotsalaisen Mackmyran tuotteiden oletettavasta laadukkuudesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mackmyra 2e ei ihan vaatimattomimmille skotlantilaisille kalpene.
Itsekin tässä aloitteleva viskinjuoja. Tuskin siitä intohimoista harrastusta kasvaa, olut on edelleen kyllä se mun juttuni. Taliskerin 10yo ostin itselleni ja tarkoitus olisi parin viikon päästä korkata.
Kaveri harrastaa jonkin verran viskejä, joten sieltä on saatu pieni kipinä tähän alkuun. Viski itsessään juomana kiehtoo sen tyylikkyyden takia ja kyllähän noi savuvuiskit on aika jees maultaan.
Lähetä kommentti