Terry Gilliam: Brazil

Vasta toinen katselukerta 80-luvun maineikkaasta antiutopialeffasta. Kovasti velkaa Orwellille ja Huxleylle, mutta riittävästi omaa näkemystä maustettuna Python-huumorilla. Totalitarismikritiikki osuu kohdalleen massiivisena yksilövapauden tukahduttamisena, brutaalina väkivaltana ja äärettömänä byrokratiana. Varsinkin alussa nopea tempo ja musta komiikka visuaaliseen kekseliäisyyteen yhdistettynä rynnistävät mukavasti kohti jotain tuntematonta. Fokuksessa myös modernisti terrorismin vastainen taistelu. Hieman noirahtavaakin otetta, varsinkin miesten hattumuodissa ja Harvey Lime -tyylisissä roolinimissä. Mutta ylipitkähän tämä on, tyhjäkäyntiä on pahasti, käsikirjoitus jää junnaamaan, tarina raskassoutuistuu. Ei voi olla huomaamatta, että tekniset vempaimet ovat kovin kömpelöitä, mitään scifi-visiota ei tekijöillä havaittavissa. Kohtuullisen näppärä kokonaisuus kuitenkin, mutta brittiläisyyden huonot ominaisuudet vetävät elokuvaa kohti keskinkertaisuutta. Kim Greist ei tarpeeksi hekumallinen. Tässä kontekstissa perusjenkki Robert De Niro herkullisessa roolissa korostuu.