Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Alfred Hitchcock: Downhill
Ennennäkemätön mykkä Hitchcock vuodelta 1927. Perinteinen nuoren miehen putoamistarina katuojaan. Rugbyjoukkueen kapteenin ura kääntyy alamäkeen petollisen naisen ja vääristyneen velvollisuudentunnon seurauksena. Hitchcock ei häikäile käyttää selvää symboliikkaa, alas mennään niin metron liukuportailla kuin hissilläkin. 20-luvulla tämä ei ehkä niin selvää ollutkaan. Pientä vuoristorataakin löytyy yllättävän perinnön myötä, mutta seuraava nainen tuhlaa senkin. Naisnäkökulma on poikkeuksellisen kyyninen, Hitchcockin myöhemmät teokset eivät ole aivan samassa linjassa. Hieman yllättävä lähes tuliomainen siirtymä gigoloksi Pariisin Moulin Rougeen ja siitä sitten samaa vauhtia Marseillen satamarottien sekaan. Tässä pohjavisiossa Hitchcock ottaa käyttöön koko visuaalisen arsenaalinsa saksalaista ekspressionismia myöten. Ennen päälleliimattua loppua vielä hämmentävän dokumentaarisen oloisia otoksia Lontoon kaduilta. Kaikin puolin lahjakkaan tekijän jälkeä, mutta vielä ei kaikki tietenkään klikannut kohdalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti