Dennis Lehane: Live by Night

Käsissä nyt Lehanen tuore jatko-osa mahtavalle historiaeepokselle The Given Day. Päähenkilönä aiemman romaanin poliisin pikkuveli Joe Coughlin, joka on kieltolakigangsteri. Se on tietysti ammatinvalintakysymys, mutta paluuta ei ole, kun 20-vuotias Coughlin putoaa pahasti Emma-tyttöseen. Kyseessä on klassinen devil in disguise -daami, vaikka poikaparka huomaa sen vasta vuosien päästä. Nicholas Rayn romanttiseen Bonnie & Clyde -tarinaan They Live by Night nimellään viittaava Live by Night on hieman pienimuotoisempi kuin edeltäjänsä, henkilöitä, tapahtumia ja sivuja vähemmän. Fokuksessa vuodet 1926-35, aluksi Lehanen kotikentällä Bostonissa, mutta pääosa romaanista tapahtuu Floridan Tampassa, tarkemmin vielä kuubalais-espanjalais-italialaisessa sikaritehdaskaupunginosassa Ybor Cityssä. Olen käynyt siellä pari kertaa ja ihastunut tyystin nykytunnelmaankin, 1920-luvulla varmaan meininki vielä tiheämpää. Tapahtumat ovat dramaattisia, pankkiryöstöjä, vankilayhteenottoja, salakuljetuskiemuroita, Ku Klux Klan, kristittyjä hihhuleita, terrori-iskuja, jopa pienimuotoinen meritaistelukin. Asetelma muistuttaa jossain määrin Boardwalk Empire -tv-sarjaa, mutta tarkoittanee vain sitä, että sekä Lehane että sarjan kirjoittajat ovat onnistuneet hyvin Prohibition-epookin luonnissa.

Lehane satsaa muiden nykynoirmestareiden tapaan elokuvamaiseen aloitukseen. Coughlin tavataan ensimmäisessä lauseessa Meksikonlahden troolarista 12 asemiehen ympäröimänä, jalat sementtisaavissa. Teksti rullaa kuin Auburn ja Lehane tekee taas yhden syväluotauksen Bostonin irlantilaisyhteisön raakaan historiaan. Charlestownin vankilakuvaus on parhaita lukemiani, laitoksessa viettävät viimeisiä päiviään Coughlinin kahden vuoden keikan aikana kuuluisat anarkistit Sacco ja Vanzetti. Lehane vakuutti Given Dayssa myös Oklahoman Tulsa -kontekstissa ja vastaavaa jälkeä syntyy nyt Floridan länsirannikon paahteessa. Lehane kiittelee jälkisanoissa Cigar City Mafia -turistikierrosta, mutta taatusti mies on perehtynyt Ybor Cityn historiaan syvällisemminkin. Coughlinin pomo Pescatore muistuttaa jonkin verran Tampassa vaikuttanutta Santo Trafficantea. Todellisia tapahtumia ei kannata silti liikaa pohtia, tämä on nautinnollista fiktiota. Loppupuolella Lehane hieman horjahtelee, lyhyt idealistinen jakso Kuuban maaseudulla ei vakuuta, tämä olisi ehkä kannattanut sijoittaa urbaaniin Havannaan. Lehane siirtää kuitenkin varsinaisen loppuratkaisun takaisin Tampaan ja se toimii loistavasti. En ehkä innostunut aivan samalla tavalla kuin joistakin Lehanen aikaisemmista, mutta huippujälkeä syntyi jälleen. Lehane-spesialisti Ben Affleck suunnittelee jo leffaversiota.