Lehane satsaa muiden nykynoirmestareiden tapaan elokuvamaiseen aloitukseen. Coughlin tavataan ensimmäisessä lauseessa Meksikonlahden troolarista 12 asemiehen ympäröimänä, jalat sementtisaavissa. Teksti rullaa kuin Auburn ja Lehane tekee taas yhden syväluotauksen Bostonin irlantilaisyhteisön raakaan historiaan. Charlestownin vankilakuvaus on parhaita lukemiani, laitoksessa viettävät viimeisiä päiviään Coughlinin kahden vuoden keikan aikana kuuluisat anarkistit Sacco ja Vanzetti. Lehane vakuutti Given Dayssa myös Oklahoman Tulsa -kontekstissa ja vastaavaa jälkeä syntyy nyt Floridan länsirannikon paahteessa. Lehane kiittelee jälkisanoissa Cigar City Mafia -turistikierrosta, mutta taatusti mies on perehtynyt Ybor Cityn historiaan syvällisemminkin. Coughlinin pomo Pescatore muistuttaa jonkin verran Tampassa vaikuttanutta Santo Trafficantea. Todellisia tapahtumia ei kannata silti liikaa pohtia, tämä on nautinnollista fiktiota. Loppupuolella Lehane hieman horjahtelee, lyhyt idealistinen jakso Kuuban maaseudulla ei vakuuta, tämä olisi ehkä kannattanut sijoittaa urbaaniin Havannaan. Lehane siirtää kuitenkin varsinaisen loppuratkaisun takaisin Tampaan ja se toimii loistavasti. En ehkä innostunut aivan samalla tavalla kuin joistakin Lehanen aikaisemmista, mutta huippujälkeä syntyi jälleen. Lehane-spesialisti Ben Affleck suunnittelee jo leffaversiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti