George Pelecanos: The Cut

DC Noirin kuninkaalla Pelecanosilla on taso vaihdellut viime vuosina, esimerkiksi viimeksi lukemani The Way Home ei kolahtanut. Nyt Pelecanos on tässä 2011 ilmestyneessä teoksessa aloittamassa uutta sarjaa Spero Lucas -päähenkilön ympärille. Pelecanos tuntuu virkistyneen, varsinkin alkupuoli rullaa nautinnollisesti, vaikka sinänsä uutta hän ei tarjoakaan. Katutuntuma Washington DC:hen on entistäkin yksityiskohtaisempi, Pelecanos luettelee jokaisella kadulla toimivat kaikki kaupat ja muut yritykset. DC:n nuorkauppakamarin kunniamerkki olisi miehelle vähintäänkin ansaittu. Kreikkalaistausta pysyy yhtä tiheästi mukana, dialogissa on välillä puolet kreikkaa ja half-smoket maistuu. Lucas on kasvanut kreikkalaistaustaisessa perheessä, vaikka onkin adoptoitu, adoptioveljet ovat mustia, Spero valkoinen. Isä-poika -suhdetta puretaan jälleen totutusti, vaikka Speron isä on jo mullan alla. Samoin moniulotteista suhdetta sisaruksiin ja äitiin.

Pelecanos on aina ollut rikoskirjallisuuden ahkerin musiikkiviittailija ja nyt tahti vain kiihtyy. Uudemmat hiphop/dub -viittaukset menevät minulta tyystin ohi, mutta onneksi vanhan liiton lukijallekin on jotain tarjolla. Pelecanos osaa olla hienovarainenkin, kuten tämä dialogi-esimerkki osoittaa: "Life's rich pageant. - That's a rock record from back in your day, right?". Albumin esittäjää ei sitten tarkenneta, vanhempi Brian Jonesia muistuttava herrasmies vain toteaa lainauksen tulleen alunperin Inspector Clouseaulta. Pelecanosin tuotesijoittelu ei rajoitu henkisiin tuotoksiin, hän mainitsee huumekauppiaiden jokaisen vaaterievun bränditkin. Tämä on huvittavaa, mutta alkaa jo rasittaakin. Luonnollisesti koripallo on myös viiteapparaatissa mukana, nuoret rikolliset ovat kiinnostuneita kaikista muista urheilulajeista paitsi jääkiekosta. Pelecanosin oma ala saa myös osansa, Speron opettajaveli luetuttaa oppilailla Elmore Leonardin Unknown Man #89:a ja Richard Starkin The Hunteria.

Lucas on 29-vuotias pyöräilyä ja melomista harrastava Irak-veteraani, kuvaus muistuttaa aika paljon Pelecanosin aiempia Vietnam-veteraaneja, mutta vivahteissa on jotain uutta arvaamattomampaakin. DC:hen palannut Lucas toimii nyt harmaalla alueella varastetun tai kadonneen omaisuuden takaisinhankkijana. Lucasin palkkio-osuus, siis the cut, on 40%. Monien Pelecanosin sankarien tapaan Lucas ei ole koulussa pärjännyt, eräässä repliikissä hän toteaa aina vaivautuvansa ironiaa viljelevässä seurassa. Siis päättäväinen ja pragmaattinen toiminnan mies, mutta ainakin populaarikulttuurisesti sivistynyt ja muutenkin fiksu. Ei ehkä kuitenkaan tarpeeksi fiksu, mies panee vuorotellen kahta naista ja sotkeutuu omiin kuvioihinsa. The Cut loppuu Lucasin askeltaessa yksin kohti baaria ja vihoviimeinen rivi on lupaavasti: "Lucas was thirsty. He wanted a beer." Pelecanos aloitti uransa muistettavalla alkoholismikuvauksella romaanissa A Firing Offense ja craft beer -skeneäkin hän on sivunnut. Ei kuitenkaan aiemmin yhtä selväsanaisesti kuin The Cutissa, sillä toinen Lucasin naisystävistä, Pohjois-Kaliforniasta kotoisin oleva Lisa tarjoaa miehelle Dogfish Headin 90 Minute IPAa ja mainitsee tuotteen olevan parhaimmillaan snifteristä nautittuna. Lucas itse on Stella-miehiä ja pitääkin pullon suusta ryystämäänsä katkeropommia enemmän maltaisena kuin humalaisena. Toisen naisen kanssa käydään belgibaarissakin ja muistellaan Marvin Gayen Oostende-kautta.

Edellä kerrotusta huolimatta kyseessä on siis kuitenkin raaka toiminnallinen rikosromaani. Lucas sotkeutuu naisten lisäksi myös väkivaltaisiin huumekuvioihin. Pelecanos pohjustaa tarinan todella huolella ja hitaasti nopeutuvalla rytmillä. Suurin osa tapahtumista vyöryy Districtiltä Marylandin puolelle. Pelecanos heijastelee tietysti todellista asetelmaa, mantereen murhapääkaupunki(kin) DC on siistiytynyt ja rikollisuus työnnetään Marylandin tanskalaistaustaiseen Prince George's Countyyn. Iskevyyttä löytyy, moraalikysymyksiä hämärretään, mutta itse toiminnalliset jaksot ovat rutiinimaisuudessaan hieman kyllästyttäviä. Pelecanos siis edelleen varmassa kunnossa, mutta aivan mestariteostensa tasolle hän ei nyt yllä. Ehkä tv- ja elokuvaprojektit ovat liikaa verottaneet energiaa ja keskittymiskykyä.