Philip Kerr: A German Requiem

Kolmas osa Kerrin Berlin Noir -trilogiasta, sain siis luettua tämän vasta reilusti kevään Berliinin matkan jälkeen. Sinänsä istuu trilogian nimeen hieman huonosti, vaikka liikkeelle lähdetäänkin Berliinin raunioista loppuvuonna 1947. Suurin osa kirjasta tapahtuu nimittäin Wienissä. Aikaa on siis kulunut edellisen osan päättymisen jälkeen lähes 10 vuotta ja päähenkilö Bernie Güntherille on ehtinyt sattua tietysti monenmoista. Berliinin poliisivoimissa toimittuaan mies on joutunut Operaatio Barbarossassa SS-joukkoihin Puolaan, mutta siviilien joukkoteurastaminen ei ole miestä kiinnostanut. Useamman kiemuran kautta Günther on päätynyt puna-armeijan vangiksi ja vapautunut (epäilyttävän) nopeaan tahtiin. Naimisiinkin on tullut mentyä. Kerria on selvästi kiinnostanut Greenen, Reedin ja Wellesin klassikkoelokuva The Third Man, kirjan juonikin on samankaltainen ja sodanjälkeisen Wienin monenkirjavassa miljöössä siis liikutaan. Kerr ei saa Wienistä aivan samoja tehoja irti kuin aiempien osien Berliinistä. Juonen keskiössä on Gestapo-johtaja Heinrich Müller, jonka itsemurhaan 1945 Kerr ei siis monien muiden tavoin usko. Muitakin oletettavasti kuolleita natseja vilisee Wienissä, kuten aiemmissakin romaaneissa esiintynyt Arthur Nebe. USA:n ja Neuvostoliiton tiedusteluyksiköt tuntuvat lähes kilpailevan ex-natsien saamisesta omille palkkalistoilleen. Tässäkin on tiukkaa realismia, kuten tunnetuimmin Reinhard Gehlenin kohdalla. Äärimmäisen kiinnostava konteksti siis ja Kerrin tuttu Chandler-vaikutteinen proosa pujottelee vauhdilla tässä hetteikössä. Pientä tason laskua siis mielestäni kuitenkin havaittavissa. Ehkä johtuu päähenkilö Güntherin hahmosta, kyynisyys on vain lisääntynyt, mutta muuten uusia vivahteita ei nyt oikein irtoa.