Georges Franju: Les Yeux sans visage

En enää oikein muistanutkaan, kuinka hienoa on nähdä aito elokuvaklassikko ensimmäistä kertaa. Franju tuli rytinällä maineeseen Ranskan nouvelle vaguen mukana, mutta nyttemmin mies on unohtunut aika lailla marginaaliin. Silmät ilman kasvoja on ehkä Franjun maineikkain teos, en muista ennen nähneeni. Ja tämän elokuvan kyllä todennäköisesti muistaa, jos on nähnyt. Mahtavaa Jarren (Maurice) musiikkia, vielä loistavampaa Eugen Schüfftanin kuvausta, paljoa ei puhuta, puhdasta elokuvaa. Taustalla Boileau-Narcejacin tekstiä kuten toisessa Franju-teoksessa Pleins feux sur l'assassin, joka ei kuitenkaan kunnolla kolahtanut. Tämä toimii heti ensi sekunneista, noirahtava alku muuttuu vähitellen hullu tiedemies -teemaiseksi kinkkiseksi kauhupläjäykseksi, vaikka mitään yliluonnollista ei tapahdukaan. Kylmäävää raakuutta, suorastaan piinaava pitkä kasvojen irrotusleikkauskohtaus. Mustaa huumoriakin varmaan ajateltu mukaan, mutta ainakaan ensinäkemällä se ei nouse esiin. Pariisistakin välillä nautittavaa kuvausta. Eläimellinen loppuratkaisu on kaikin puolin tyydyttävä. Franjulla oli naissilmää, nyt mukana kypsemmän Alida Vallin ohella Edith Scob, Juliette Mayniel ja Beatrice Altariba.