Stephen Frears: Gumshoe

Parodinen yksityisetsivätarina on Frearsin esikoinen vuodelta 1971. Albert Finney vetää heti ennen alkutekstejä paksulla Scouse-murteella voice-overia ja trenchcoatissaan yrittää näyttää Sam Spadelta Liverpoolissa. Vaikutelma on hilpeä, varsinkin kun miehellä on bingon pyörittäjän ohella sivutoimi stand-up -koomikkona. Kohtuullista Merseyside-katuotetta, mutta valitettavasti ei pubikohtauksia, tunnelma onnahtelee, ei tarpeeksi nuhruista 70-luvun fiilistä. Kirjakauppakohtaus heittää homagea Big Sleepille, löytyy Sydney Greenstreet -kopio ja Janice Rulen Mary Astor -hahmo kulkee Mrs. Blankerscoonin nimellä. Siis tietysti viittaus Lontoon olympialaisten sankariin Fanny Blankers-Koeniin ja Sonny Listonkin mainitaan nyrkkeilykuvioissa. Juoni on soveliaan sekava, mutta ei se riitä, Finney ei ole oikea valinta, intensiteetti on löysä ylipäätään. Ensikatsomalla dissasin tämän tyystin, nyt tunsin enemmän myötätuntoa, mutta ei tästä vieläkään pysty innostumaan.