Three Floyds Dark Lord

Vajaa neljä vuotta sitten tein pyhiinvaellusmatkan Indianan Munsteriin Three Floydsin panimoon. Ajankohdaksi valikoitui toukokuun loppu, vaikka moni muu olutjahtaaja  olisi varmaan ollut mieluummin liikkeellä kuukautta aiemmin. Panimon tunnetuin tuote on vahva stout, jota myydään vain yhtenä päivänä, ns. Dark Lord Day, huhtikuun viimeisenä lauantaina. Enpä sitten ole muutoinkaan kyseiseen olueen törmännyt ennen tätä lopputalven iltaa Perämerellä. Timo Kanniaisella on USA-kontakteja ja hän oli viime keväänä saanut logistiikan toimimaan Ouluun asti. Ystävällisesti hän löi Dark Lordin pöytään viimeisenä ässänä hienoon sessioon.

Siis vuoden 2013 versio, oranssia vahaa pullon kaulassa. Alkoholipitoisuudesta ei USA:ssa tehdä suurta numeroa, sitä ei pullossa mainita. Se on tasan 15%. Pikimustaa öljymäisellä viskositeetilla.  Anista, lakritsaa, soijaa, ylimakeaa. Sherryä, jopa salmiakkia, rusinaa,  alkoholi ei tunnu. Pehmeää ja voimakasta, mutta ehkä liian yksiulotteista. Ei välttämättä minun suosikkeja, mutta elämys ilman muuta ja kulttimaine helppo ymmärtää.