Ryan Newhouse: Montana Beer

Montana on pinta-alaltaan USA:n suurimpia valtioita, mutta asukkaita vain miljoona. Erityisen vahvana craft beer -alueena sitä ei ole pidetty, mutta panimoita on nyt noin 40. Asukaslukuun suhteutettuna niitä on enemmän vain pienessä Vermontissa. Niin tässä viime vuonna ilmestyneessä Montanan olutoppaassa kerrotaan, tilanne on tietysti voinut jo muuttua. Newhousen kirja on samaa sarjaa kuin eilen lukemani Sealoverin Colorado-kirja. Newhouse on rakentanut kirjansa paremmin ja yksinkertaisemmin, panimot esitellään maantieteellisesti lännestä itään. Koska panimoja ei ole kovin paljoon, kirjaan on voitu ottaa pitkähkö historiaosuus Montanan olutperinteistä. Se onkin ehkä kirjan vahvin osuus, sillä perinteitä todellakin on. Montanaan saapuneet eurooppalaiset olivat pääosin saksalaisia ja ennen kieltolakia valtiossa oli 60 panimoa. Kieltolaki oli poikkeuksellisen tuhoisa täällä, vain muutama sinnitteli sen yli, mutta valtion viimeinen panimo Great Fallsissa pisti lopulta lapun luukulle 1968.

Montana oli vahvaa suomalaisaluetta kaivostoiminnan kulta-aikana, mutta yhtään suomalaisviittausta Newhouse ei tee. Esim. Buttessa Newhousen mukaan olutta tekivät saksalaiset ja juontipuolelta mainitaan irlantilaiset. Olen kuullut, että Butten suomalaiset eivät yhtään kalvenneet tässä lajissa irlantilaisille. Nykytekijöissäkään ei suomalaisnimiä näy.

Bayern Brewing avautui Missoulassa 1987 ja tilanne lähti vähitellen paranemaan. Montana on vahvaa ohra-aluetta, joten Newhouse korostaa koko ajan paikallisen veden ja ohran laadukkuutta. Suomessa on merkillisiä olutrajoituksia, mutta osataan sitä muuallakin. Montanassa panimobaarit saavat tarjoilla olutta vain klo 10 ja 20 välillä, ja silloinkin vain kolme 16 unssin pinttia per asiakas. Näppärä homma! Paikalliset näyttävät pitävän tätä suurena saavutuksena, se ilmeisesti saatiin aikaan kovan väännön jälkeen 1991. Sitä ennen panimobaareista ei saanut olutta ollenkaan. Pari panimoravintolaa näyttää saaneen täydet anniskeluoikeudet, mutta minulle jäi epäselväksi loppuuko oluen tarjoilu niissäkin klo 20 ja sitten voi kiskoa vain viskiä. Tämä tuottaa melkoista päänvaivaa olutmatkailijalle. Esimerkiksi Billingsissä on kuusi panimobaaria kävelyetäisyydellä toisistaan, mutta ensi syksyn alustavaan matkaohjelmaan olen varannut Billingsille vain yhden illan. 

Newhousen sisältö on suunnilleen sama kuin Sealoverin kirjassa. Panimoiden perustamiskuviot käydään läpi ja omistajia on haastateltu. Newhouse on varsin puiseva kirjoittaja, selvästi persoonallisempaa otetta olisin kaivannut. Kunnon anekdoottejakaan ei irtoa kuin kieltolain ajalta. Mielenkiintoista kuitenkin on, että luoteisen Flathead Laken alueella vaikuttavan Tamarack Brewingin omistaja on Lanny McDonaldin tytär. McDonald on tietysti legendaarinen NHL-tähti mm. Toronto Maple Leafsissa ja oli mukana ensimmäisen Canada Cupin voittaneessa ryhmässä 1976. McDonaldin kuuluisia viiksiä on hyödynnetty Tamarackin tuotenimissä, esim. Old 'Stache Porter. Sattumoisin McDonaldin tytär ja vävy ovat olleet perustamassa myös Arizonan Tempen Four Peaks Brewingiä, jossa satuin käymään 2003. Panimo sijaitsi syrjäisellä omakotitaloalueella vanhassa meijerissä, Raj IPA toimi hienosti.

Montanan olutskene tuntuu keskittyneen suurimpien kaupunkien Billingsin ja Missoulan ympärille. Pienemmissäkin kylissä toimintaa kyllä on, mutta kovin suurta olutkiimaa Newhouse ei oikein onnistu luomaan. Voi olla Newhousen oma vika, mutta aika konservatiivisilta suurin osa panijoistakin vaikuttaa. Olutbaareja Newhousekaan ei esittele ja Montanan kohdalla se tuntuu vielä suuremmalta virheeltä kuin Colorado-kirjassa. Jos oluita on niin vaikea taproomeissa juoda, niin miten niitä löytyisi muualta?