Bloggaaja/kotipanija -hybridin Harri Metsäjoen ensimmäinen tupla-IPA nyt maistossa. Samalta pohjalta kuin perus-IPA, kaikkea vain enemmän. Näinhän se pitää mennäkin. Väri on punaisempi, vaahtoa nyt hillitymmin, hiilihappotaso on matalampi, hienoa. Tuoksussa mangoa ja kiiviä, trooppisempi ote. Maku on todellakin pehmeämpi, hiilihapot ei kireytä suutuntumaa. Hedelmäisyys on upeaa, ei yrttejä, ei vihannesta, ei oikein mäntyäkään. Harrin oluissa katkeruus ei hyökkää Guderianin panssaridivisioonan tapaan, se muistuttaa enemmän venäläisen humanitäärisen kolonnan hivuttautumista kohteeseen. Mutta haltuunotto on silti varmaa, katkeruus on riittävää, vaikka ehkä hopheadin tajuntaan hiipii pieni pettymys tällä kohtaa. Laskennallisen 200 IBUn perusteella kuivempaa santapaperia voisi odottaa, mutta tämä on yleistä tupla-IPOissa. Vahva mallas jyrää humalia matalammaksi, joskus liialla karamellisuudella. Erityisen makea tämä ei ole, vain sen verran kuin kypsä hedelmäisyys on makeaa. Täyteläinen tyylikäs olut, joka voisi olla vielä katkerampi. Kiskaisin tämän palautusjuomana 10 km sateisen juoksulenkin päälle. Alkoholia (noin 9,2%) tällaiseen käyttötapaukseen liian paljon, mutta maussa sekään ei tunnu.
Vikingin Sahtimallas tässäkin pääroolissa, mukana myös Viking Crystalia ja panimosokeria. Takavuosina olisin nyrpistänyt nenää sokerin kohdalla, nyt tiedän paremmin. Humalat taas pelkkää länsirannikkoa, Columbus, Cascade, Centennial, Citra ja Simcoe. Valmistaja itse löysi oluesta pihkan vetoa, ehkä havusensorini katosivat Töölönlahden rannalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti