Semih Kaplanoğlu: Süt

Toinen elokuvanäyte Kaplanoğlulta, sama Yusuf-päähenkilö kuin Muna-leffassa. Nyt mennään kaverin aiempiin vaiheisiin, elokuvan nimi tarkoittaa tällä kertaa maitoa. Nuori mies asuu ensimmäisessä leffassa kuolleen, nyt keski-ikäisen, äitinsä kanssa ja myy maitoa torilla ja ovelta ovelle. Taas hidas rytmi, paneutunut ote. Aivan hurja avausjakso, nuotio, köysi, ylösalaisin roikkuva nuori nainen, käärme. Ei voi kuvailla, täytyy nähdä. Vaikka siis tapahtuu ehkä jossain 80-luvulla, niin hämmentäviä anakronismeja, alkupuolen kohtauksessa tyttö käyttää kännykkää. Kirkkaat värit, Dostojevskin kuva vilahtaa, runoilijan uraa viritellään, opettajan kanssa kiskotaan Efes-olutta. Ei kohoa ensimmäisen elokuvan tasolle, intensiteetti heikompaa, surrealistiset kohtaukset löysäävät jännitettä. Mielenkiintoista silti. Ilmeisesti trilogian viimeisessä osassa mennään vielä kauemmas taaksepäin.