Stadin Panimon kevättarjontaa

Pääsin käymään Helsingin Suvilahdessa tutustumassa paikallisen panimon uusimpiin tuotoksiin. Mosaical IPA on Mosaic-jenkkihumalalla eksklusiivisesti humaloitu IPA, jossa etikettiä on muokattu visuaalisempaan Mooses-suuntaan Stadin viimeaikaisesta no-nonsense/Sachlichkeit -tyylistä. Ylempää tulleissa käskyissä korostetaan nyt humalakäpyjen mahtia. 6,5%, peräti 80 IBUa. Aprikoosia ja persikkaa, hyvin hedelmäinen intensiivisyys. Aromihumalointi on aina ollut Stadilla hallussa, mutta nyt ei ole katkeruudessakaan jarruteltu, todella näppärästi ponnahtava katkero leimaa jälkimakua pitkään. Tämä olut sisältyy pääkaupunkiseudun S-ketjun keväiseen IPA-kampanjaan.

Paikalla panimossa sattui olemaan myös Ultimator-maahantuontiyrityksen Olli Sarmaja, jonka tapasin nyt ensi kerran. Olli on tuonut maahan varsinkin belgioluita jo 90-luvulta asti ja oli hauska vaihtaa ajatuksia Belgian olutttilanteen nykystatuksesta. Olen loppukeväästä vierailemassa pitkästä aikaa tässä oluen ihmemaassa ja sain tuoreita vinkkejä tilanteesta. Stadin panimobaari on edelleen lähestynyt avausajankohtaansa, mutta tarkemmin en aikataulua vielä arvioi. Toteutuessaan tämä anniskelupaikka tulee olemaan kaupungin mielenkiintoisimpia baareja.

Toinen Stadi-uutuus oli American Imperial Porter suoraan käymistankista. 9,5%, paahtoa kevyesti, luumuista kypsää hedelmää sitten massiivisesti, marjaisuuttakin, äärimmäisen pehmeä kokonaisvaikutelma. Katkeroa tässä ei ole havaittavasti, mutta alkoholi peittyy tyystin. Erittäin vakuuttava olut, tämä on käsittääkseni tulossa Alkon laajahkoon jakeluun lähiaikoina.

Kolmas näyte oli Grand Cru Brune Paques, 9%. Timo Konttisen kommenttien mukaan tällä oluella ei ole mitään tekemistä toissa kesänä liikkuneella Grand Cru Bruinin kanssa. Yhtenevyyksiä silti ehkä havaittavissa, 45 IBUa, ei oikein synny vaahtoa, meripihkan väri, mausteinen tuoksu. Maltainen belgihiivainen lähtötaso, johon ponnahtaa talkkunamaisuutta ja nahkeaa hedelmää. Mausteet väistyy maussa, aika maltillista kaikin tavoin. Stadi ei mielestäni ole parhaimmillaan belgisektorilla, mutta näkemys ehkä heijastaa omaa rajoittuneisuuttani, kun en näistä tyyleistä erityisemmin perusta.