Intiö on Oulun kaupunginosa, jossa asuin yhdeksän vuotta. Intiö-nimi stemmaa mukavasti Intian kanssa. Muistankin soittaneeni äidilleni ja kerroin ostaneeni asunnon Intiöstä, hän onnistui kuulemaan väärin ja luuli pojan muuttavan Intiaan. En muista olenko Intiö Pale Ale -nimen keksijä, ainakaan ensimmäisenä, mutta jossain vaiheessa Timo Kanniaisen ja Harri Vaaralan kanssa asiasta keskusteltiin. Intiön ensimmäinen versio oli hyvin hedelmäinen, mutta ilmeisesti ei kovin katkera. Asiakaspalautteen perusteella humalointia olikin terävöitetty tähän kakkosversioon. Humalalajikkeet Summit, Columbus, Chinook, Centennial ja Citra. Kauniin meripihkainen olut näytti aluksi kirkkaalta, mutta pullon pohjalla oli aika reippaastikin hiivaa. Tuoksu on varsin haalea, ei suurta aromaattisuutta. Maussa on hedelmää, mutta ei kovin sitrusmaisella tavalla. Hyvin kuiva, mäntyinen runko, joka päättyy todella voimalliseen katkeruuteen. Aivan tuoreena olut oli Janin mukaan ollut vielä hedelmäisempi. Loppujen lopuksi pääsin maistelemaan olutta lisää Jumprun patiolla ja myöhemmin illalla vielä Roosterin kellaribaarissa. Kegitetyssä tavarassa oli ehkä enemmän keksimäistä pähkinäotetta, brittifiilistä. Laadukasta kamaa, mutta ehkä vieläkin hiomisen varaa löytyy. Oulu, Sonnisaari & Jumpru & Rooster, 18.7.2015.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Sonnisaari Intiö Pale Ale 2.0
Intiö on Oulun kaupunginosa, jossa asuin yhdeksän vuotta. Intiö-nimi stemmaa mukavasti Intian kanssa. Muistankin soittaneeni äidilleni ja kerroin ostaneeni asunnon Intiöstä, hän onnistui kuulemaan väärin ja luuli pojan muuttavan Intiaan. En muista olenko Intiö Pale Ale -nimen keksijä, ainakaan ensimmäisenä, mutta jossain vaiheessa Timo Kanniaisen ja Harri Vaaralan kanssa asiasta keskusteltiin. Intiön ensimmäinen versio oli hyvin hedelmäinen, mutta ilmeisesti ei kovin katkera. Asiakaspalautteen perusteella humalointia olikin terävöitetty tähän kakkosversioon. Humalalajikkeet Summit, Columbus, Chinook, Centennial ja Citra. Kauniin meripihkainen olut näytti aluksi kirkkaalta, mutta pullon pohjalla oli aika reippaastikin hiivaa. Tuoksu on varsin haalea, ei suurta aromaattisuutta. Maussa on hedelmää, mutta ei kovin sitrusmaisella tavalla. Hyvin kuiva, mäntyinen runko, joka päättyy todella voimalliseen katkeruuteen. Aivan tuoreena olut oli Janin mukaan ollut vielä hedelmäisempi. Loppujen lopuksi pääsin maistelemaan olutta lisää Jumprun patiolla ja myöhemmin illalla vielä Roosterin kellaribaarissa. Kegitetyssä tavarassa oli ehkä enemmän keksimäistä pähkinäotetta, brittifiilistä. Laadukasta kamaa, mutta ehkä vieläkin hiomisen varaa löytyy. Oulu, Sonnisaari & Jumpru & Rooster, 18.7.2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti