Bratislava jätti huonon kuvan itsestään, kun kaikki päivän junat Wieniin oli peruutettu päärautatieasemalta. Ehkä olisi kannattanut lähteä samalla bussiyhteydellä kuin saavuinkin. Päätin kuitenkin junassa pysyä ja siirryin ruuhkaisessa bussissa romanien seurassa Tonavan toiselle puolelle Petržalkan asemalle, josta junia kuulemma kulkisi. Pysäkki oli huonosti merkitty, mutta romaneja seuraamalla päädyin hiljaiselle yllättävän modernille asemalle. Wienin juna oli hurauttanut paikalta minuuttia aikaisemmin, joten jouduin odottelemaan seuraavaa tunnin verran. Jonkinlainen kahvila asemalla oli, tölkki-Urquellia löytyi hermojen rauhoittamiseen. Asemalle saapui sama neljän nuorehkon suomalaismiehen ryhmä, joka istui edellisiltana viereisessä pöydässä FABRIKAssa. Lopulta junamatka meni ripeästi uudelle Wienin päärautatieasemalle, sieltä U-Bahnilla hotelliin.
Tuntuipa hyvältä palata kaupunkiin. Kävin Wienissä työreissuilla 1993 ja 1998, mutta vapaa-aikaa ei runsaasti jäänyt. Ero Bratislavaan on paljon suurempi kuin esim. Tallinnan ja Helsingin välillä. Kommunismin varjo on pitkä. Aurinko paistoi, kova tuuli, mutta melkein sortsikeli. Kävellen 1516-panimoon, jota ei vielä 90-luvulla ollut. Heti ensisilmäyksellä baari minun makuun. Ruskeaa kulunutta puuta, britti- tai hollantilaistyyliä, vaikka kadulle näyttikin pariisilaisbistrolta. Baaritiskilläkin voi istua. Leveä tila, pitkässä baaritiskissä mutkia. Tupakointi hieman yllättäen sallittua, mutta ei juuri polttajia. Baarin oma Slipper pale ale hyvin samea. Citra, Galaxy, Sorachi Ace, 5,2%. Hedelmäinen, hieman mausteinen ale. Katkeruus heikkoa, ei kovin raikas, mutta ei tässä mitään epäpuhtauksia ole. Wien, 1516, 20.3.2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti