Stadin Panimon jengi on käynyt Berliinissä tekemässä yhteistyöolutta paikallisen Brewbakerin vieraana. Nyt olut oli valmiina tarjoiluun ja Brewbakerin Michael Schwab oli saapunut Suvilahteen juhlistamaan tilaisuutta. Pääsin mukaan Konttisen Timon ja Uutelan Akin isännöimään show'hun, joka eteni totutun kaoottisissa merkeissä.
Valmisteluoluena vetäisin Stadin imperial pilsneriä, jota en ole aivan valmiissa kunnossa aiemmin kokeillut. Ensimmäisenä aistimuksena kissanpissan aromia, joka ilmeisesti korrektimmin ilmaisten muistuttaa lähinnä vihreää herukkaa. Yritän muistaa tämän jatkossa. Tässä on hedelmien takana tukeva maltainen runko, johon yhtä tukeva peräkärry nivoutuu saumattomasti, yksi Stadin parhaita saavutuksia. Panimon puolella sitten nopea vetäisy Stadin tutusta Stadiner Weissesta, jossa nyt tuntui raikkaan happamuuden ohella jotain makeaa hedelmäistä omenaisuutta. Kuriositeettina sitten Konttisen Timon kellarista 15 vuotta vanhaa Schultheissin berliner weissea, 3,3%. Hyvin tunkkaista villasukkaa ja kellarin fiilistä, jopa vatsataudin riski kävi mielessä tätä siemaillessa.
Pullotavaraa edelleen, Brewbakerin omaa berliner weissea, pantu viime joulukuussa, hunajaista happamuutta, vain 2,5%, hyvin tuore ja raikas. Vahvempi Framboise-versio yllättävän samanlainen, ehkä jotain suolaisempaa efektiä mukana. Tämän jälkeen tuli tsekattua moniulotteisessa sosiaalisessa tilanteessa Stadin käymistankkien antimia, Pacific IPL, 4,5%, hedelmäaromeja todella intensiivisesti. 5,6-prosenttisessa oluessa upouutta amerikkalaista Kashmir-humalaa (humalan varsinainen nimi kai Cashmere, mutta Konttinen kirjoittaa sen Led Zeppelin -tribuuttina noin), todella erikoista, persiljaa, Ilkka Sysilän mielestä jopa ruohosipulia, pehmeän yrttinen maku miellyttävällä tavalla, mutta tulee taatusti jakamaan mielipiteitä.
Michael Schwabin tarjoama Brewbakerin Frühlings Bock oli hyvin maltainen ja kuohkea, pihkaa ja yrttejä ehkä tässäkin. Päivän pääolut Stadin ja Brewbakerin yhteistyö, nimeltään ehkä Berliner Imperial Weisse, saapui vasta tässä vaiheessa tarjolle. Hapan tuoksu, jonka yhteydestä löysin jotain makkaraista lihaista aromia. Silti raikasta, hapanta, mutta jokin mielenkiintoinen sivuvivahde maussakin on. Vielä lopuksi Brewbakerin Berliner Helliä, äärimmäisen puhdas kevyehkö (4,8%) helles, jossa täyteläinen maltaisuus huokui todella tiheästi. Bileet jatkuivat, blogistikollega Hankala Asiakas saapui amerikkalaisten vieraiden kanssa, mutta itse poistuin Suvilahdesta tässä kohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti