Jostain syystä olen aiemmin missannut tämän Coen-leffan vuodelta 2013. Ei ehkä veljesten aivan parhaita, mutta todella herkullinen tapaus tuttuun persoonalliseen tyyliin. Sijoittuu New Yorkin Greenwich Villagen folk-skeneen talvella 1961. Kuten aina Coeneilla, aika ja paikka on otettu haltuun todella vakuuttavasti. Llewyn Davis on pohjalla puurtava folk-muusikko, josta olisi voinut tulla Dylan. Kuten aina, ironian takana Coenit tuntuvat olevan välillä vakavissaan. Komedia rakentuu ehkä hieman halvasti kissan ympärille, mutta tuoreelta sekin tässä tuntuu. Joko äärimmäisen ilmeikkäät tai äärimmäisen ilmeettömät näyttelijät ovat hillittömän hyviä. Kaikenlaisia karikatyyrejä voi tunnistaa vaikka en tätä skeneä hyvin tunnekaan, jotain viittauksia menee ainakin Pete Seegerin, John Hammondin ja ehkä jopa Hank Williamsin suuntaan. Chicagon sivuhyppäys ehkä särkee hieman kokonaisuutta liialla absurdismilla, mutta sillä saadaan mukava road movie -fiilis välillä päälle. Tykkäsin todella kovasti, elokuva näkyy saaneen Cannesin kakkospalkinnon ja muutakin huomiota, siis pelkästään minä en ole tätä noteerannut. Dave Van Ronk näyttää olleen Davisin esikuva, mutta hänen vaiheitaan en tunne, vaikka Dylanin yhteydestä nimi on tuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti