Perinteinen helmikuinen matka Ouluun. En ole missannut Oulun talvea vuoden 1982 jälkeen ja en halunnut tehdä sitä nytkään. Kirpeän aurinkoinen pakkaspäivä Perämerellä ja varsin poikkeuksellisesti paikallisbussi odotti lentokentän pysäkillä. Perinteisesti olen nähnyt tästä tunnin välein liikennöivästä bussista etääntyvät perävalot rynnätessäni terminaalista. Kello oli juuri lyönyt 11 saapuessani Rotuaarille. Astelin Leskiseen sisään ja tilasin paikallista olutta. Siirryin takaosan vakiopöytään, jossa merisotaekspertti Jarmo Salovaara oli ehtinyt jo aloittaa ESBin nauttimisen. Kaikki tuntuu olevan niin kuin aina ennenkin. Leskisen parhaiden asiakkaiden, ns. Vuoden Juicejen, kunniataulu oli kuitenkin siirretty eri kohtaan tiskin takaa. Nyt taulua onkin helpompi tutkia kaikessa rauhassa. Jarmo itse sai vuosi sitten ansaitun kunnianosoituksen, koko baarin historian ykkösasiakkaan tunnustuksen. Diplomi-insinööri itse oli ruuvannut laatan kiinni tauluun ja jälki oli sen mukaista. Mieliala kuitenkin musteni, kun kuulin Leskisen entisen baarimestarin Janne Marttisen menehtyneen viime syksynä. Janne valittiin poikkeuksellisesti yhdessä muun henkilökunnan kanssa Vuoden Juiceksi 2006.
Maistilan Ryhää ehdin jo kokeilla Paneman avajaistilaisuudessa, mutta kiihkeässä sosiaalisessa tilanteessa siitä jäi muistiinpanot tekemättä. Saisonissa 6,3%, belgihiivan esterisyyttä, kuivaa hedelmää, hieman hapanta. Jopa hieman katkeruutta, mutta voisi olla pehmeämpää. Taattua Maistilan laatua kuitenkin. Oulu, Leskinen, 24.2.2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti