New England Tasting via Oulu, plus yllätyksiä

Istuin Sonnisaaren Harri Vaaralan kanssa Oluthuone Leskisen tiskillä Mulkeroa siemaillen, kun Oulun belgiruhtinas Jani Simoselta saapui viesti. Kuljetus odottaa Rotuaarin päässä. Hyppäsimme Harrin kanssa Janin kyytiin ja siirryimme Oulun pohjoiseen lähiöön, jossa odotti varsin tuttu näky näillä kulmilla. Epämääräinen tyyppi seisoskeli kadulla räikeän keltainen muovikassi kädessä. Tällä miehellä oli kuitenkin kassissaan sellaista pussikaljaa, jota ei juuri Suomessa ole ennen nähty. Mies oli juuri New Englandin rundiltaan palannut Janne Keskisarja alias VastActiv. Hän tarjosi ystävällisesti mahdollisuutta maistella tämän hetken kohutuimpia oluita mahdollisimman tuoreina. Jani tarjosi yhtä ystävällisesti fasiliteetit session käytännön toteutukseen.
 

Siirryimme Janin asuntoon ja ilman sen kummempia seremonioita homma käyntiin. Ensimmäisenä maistoon New Hampshiren Portsmouthista Great Rhythm Sticky IPA. Kaupunki on itsellekin tuttu takavuosilta, mutta panimo ei. 7,0%, todella intensiivinen tuoksu, sitruksinen henkäys. Matalasti hiilihappoa, appelsiinin makua. Tuore kokonaisuus, kohtuullinen kärrykin, erittäin hyvää. Tämän piti olla pelkkä verryttelyolut, mutta otti heti luulot pois. Sameahko tämä oli, mutta ei leimallisesti NEIPA. Janne kertoi, ettei New Englandissa nykyään juuri käytetäkään NEIPA-termiä, oluet ovat pelkkiä IPOja. Tämä olikin paras IPA, jota olen juonut pitkään aikaan.
 

Seuraavaksi sitten maisteluun Trilliumin tuotteita. Trillium on toinen Massachusettsin uusista kulttipanimoista. Panemassa join äsken Trilliumin Amagerilla tekemää yhteistyöolutta, mutta käytännössä tämän session Pittsburgh Street IPA oli ensikosketus panimoon. 7,2%, double dry hopped, Enigma ja ETZ. Tölkitetty tammikuun 26. päivä. Samea, yrttisempi tuoksu. Maku myös hieman vihanneksinen, mutta hedelmääkin löytyy, greippiä. Katkeroa vähemmän, hyvin mehumainen. Häviää väistämättä Great Rhythmille.
 

Toinen Trillium on Fort Point, tölkitetty 30.1. 6,6%, siis pelkkä pale ale, Mosaicilla kuivahumaloitu, lisäksi Columbusta. Samea, appelsiinin tuoksu. Maussa kuivaa tiukkaa greippiä ja katkeroa, hyvä tasapaino. Parempi kuin edellinen, erittäin hyvää.
 

Kolmantena Trilliumin oluena toinen versio Fort Pointista, Double Dry Hopped, Citra, Galaxy, Columbus.Tölkitetty 8.2.2018. Sameampi edellistä, yrttisempi tuoksu. Täyteläisen hedelmäinen, mutta Galaxyn ananas ei esillä korostetusti. Katkeruuttakin on, huippuluokan tuote kaikin puolin.
 

Kahden Trilliumin pale alen jälkeen taas täysiverinen IPA. Melcher Streetissä  7,2%, Mosaic ja Columbus. Samea, taas hyvin sitrusta. Ehkä makeampi kuin Fort Pointit. Tämä IPA joutui ehkä nyt hieman hankalaan saumaan, tuntui hieman häviävän APOille.
 

Yksi Trillium vielä jäljellä, mutta väliin toisen Massachusetts-panimon kolmikko. Trillium on siis Bostonissa, mutta Tree House on maaseudulla Charltonissa, 60 mailia Bostonista lounaaseen. Green on 7,5%, ainakin Galaxya, session toistaiseksi samein IPA. Marjainen tuoksu, ehkä bensaakin? Huomasi heti, että panimo vaihtui, olut hyvin erilainen kuin Trilliumin nelikossa. 8.2. tölkitetty tämäkin. Kuivaa hedelmää raikkaasti. Hiilihappoa kohtuullisen paljon, se on yhteistä Trilliumin kanssa. Viljaisempi runko, hyvä peräkärry taas. Moniulotteinen, tykkään kovasti, monipuolisempi kuin Trilliumit. Olisiko setin kovin tähän mennessä?
 

Tree House Haze on double IPA, 8,2%. Harri kommentoi tämän alkavan jo muistuttaa olutta. Hyvin hedelmäinen, appelsiinia ja ananasta. Katkeruus mukana, tanakka runko. On aika hyvä. Ei vyöry Janin mielestä tarpeeksi leveällä pensselillä. Katkeroa siis erittäin hyvin, mutta vieläkin enemmän voisi toivoa. Ehkä alkaneen vuoden paras olut oli tässä.
 

Tree House -osuuden päätteeksi Julius, 6,8%, tölkitetty 9.2.2018, taisi olla session tuorein. Intensiivinen appelsiinituoksu, hiilihappoa enemmän. Kuivaa hedelmäisyyttä ja taas hyvin ilahduttavasti katkeroa. Erittäin hieno, vaikka ei aivan yltänyt Hazen tasolle.
 

Session varsinaisen osuuden päätteeksi Trillium Mettle DIPA, jonka olutpaavi Hannu Nikulainen on tiettävästi julistanut maailman parhaaksi olueksi. 8,4%, Amarillo, Citra ja Columbus. Samea, varsin paljon hiilihappoa kuten kaikissa muissakin. Hyvin appelsiininen, hyvin puhdas. Ei yrttejä, katkeruutta vähintään riittävästi. Erittäin hyvää, mutta Haze ehkä jäi silti kovemmaksi.
 

Jannen ripeällä otteella tarjoilemat tuliaiset pistivät jo hengästyttämään, monessakin mielessä, mutta tässä oli vasta tapahtuman virallinen osuus. Encorena pöytään iskettiin jälkiruokakattaus Simosen Janin kellarista. Ensimmäisenä Verzetin Oud Bruin Cherry, vuosikertaa 2016, 6%. Punaista kirsikkaolutta, tuoksu intensiivisen tiukka, hapanta, marjaisuus kiihkeää. Kirsikkaa kohtuuttomasti, erittäin ryhdikäs olut ja tiukka loikka IPA-kuplasta olutmaailman toiseen laitaan. Brysselissä tuli juotua lähes samalla kokoonpanolla vuoden 2013 versio ilman kirsikoita.
 

Yllätysohjelmanumerona Sonnisaari Hieho, vielä julkaisematon imperial milk stout Oulun Kiviniemestä, pienosakas Jani oli kopannut pyörälenkillään Tuotekujan panimosta mukaan. 9,2%, kahvia ja paahtoa tuoksussa. "Leipomosiirappi" lukee muistiinpanossa. Nyt jäi epäselväksi onko tuollaista siirappia lisätty vai maistuuko tämä sellaiselta. Aika makeaa, ei oikein iske minun makumieltymyksiin. Täyteläisyyttä on, tummaa suklaata. Ehkä kuivuu vähitellen hieman, kun pääsee alkujärkytyksestä ohi.
 

White Pony on Belgiassa toimiva italokiertolainen, tuttu jo aiemmasta Janin maistelusessiosta. Nyt tarjolla The Crow, imperial stout, 14%, joulukuussa 2014 ostettu. Paahteinen tuoksu, hiilihappoa, silti pehmeää, ei alkoholia. Maltainen ja makeahkoa. Lievästi mausteisuutta, aika hyvä juotavuus.
 

Lisää belgejä kellarin kätköistä. Alvinne Cuvée Freddy Framboos, 8%. Paksu vadelman tuoksu, hapanta. Intensiivistä täyteläistä hedelmäisyyttä, hapanta on makukin. Marjaisuus todella pinnassa, Alvinnen kuuluisa Morpheus-hiiva tekee raakaa työtään hieman rosoisella jäljellä, mutta jonkunhan se on tehtävä.
 

Coloradolaisen New Belgiumin ja belgialaisen Oud Beerselin yhteistyö,  Transatlantique Kriek. Saattaa kantaa myös nimeä Lips of Faith, vaikka en sitä pullosta huomannutkaan. 6,5%. Hapan tuoksu, karamellia maussa, erittäin tanakkaa. Kirsikan karamellisuus hallitsee, sekoituksessa mukana sour golden ale, se jää selvästi taustalle. Tykkään kyllä.
 

Session vihoviimeisenä Dupontin klassikko-olutta Avec Les Bons Vœux, vuoden 2012 versio. 9,5%, Kuivaa hedelmää, mausteita esiin, pippuria. Ei katkeruutta, mutta  silti hienoa belgiperinteisyyttä. Yrttejä, kovasti hiilihappoja. Tällainen istunto siis tällä kertaa, tätä on taatusti vaikea ylittää. Kiitoksia kaikille kanssakokijoille, Jannelle ja Janille tietysti erityisesti.