Länsirannikon suuri pienpanimo Laitila muisti blogistia uutuusnäytepaketilla. Lakimuutosreagointihan on kyseessä, neljä olutta asettuvat vahvuudeltaan välille 4,7-5,5%. Otin ensimmäisenä maistoon maultaan oletettavasti epämiellyttävimmän mämmikermastoutin. Mämmi Cream Stout siis, 5,5%. Takavuosien Laitilan Kievari Mämmi oli 6,1-prosenttinen monopolituote. En tiedä oliko siinä mämmiä, mutta poikkeuksellisen kehno juoma se oli. Nyt mukana ON rukiista Kymppi-mämmiä, laktoosia, humalina Challenger ja Target, EBU 32. Tuoksussa on kevyttä paahteisuutta. Maku on pehmeän hedelmäinen, luumuja ja muita sekahedelmiä. Makeutta on, mutta ei häiritsevästi asti. Hyvä juotavuus, ei suuria särmiä, mutta melko laimea tämä loppujen lopuksi on. Huikea parannus kuitenkin aiempaan hirvitykseen.
Laitilalla on ollut aiemminkin Kölssi tarjolla Kievari-sivubrändin alla. Olen tainnut ennenkin kirjoittaa, että en ole koskaan ymmärtänyt Laitilan brändäystä Kukko- ja Kievari-otsikoilla. Näistä oluista ne ovat hävinneet, mikä on tervetullut muutos. Kievari-versiosta Kölssin vahvuus on hitusen noussut 4,7 prosenttiin. EBU 26, Magnum ja Perle, vehnää mukana. Pintahiiva ja ilmeisesti kylmässä käytetty. Laitilan saatekirjelmästä voi päätellä, että resepti ei ole entisestä muuttunut. Olut näyttää kölschiltä, kirkasta oljenväristä olutta, hyvä vaahtopäähine. Viljainen neutraali tuoksu. Lievästi hedelmäinen maku, mutta tässä oluessa yllättäen saapuu peliin vanha kunnon Laitilan hernekeitto. Se ei siis sittenkään ole hävinnyt, vaan se on sisäänleivottuna vanhoihin resepteihin. Mielenkiintoinen ilmiö, muuten olut on kohtuullisen hyväkuntoista. Joskus on mainittu, että pils on kaikkein vaikein oluttyyli, mutta kölsch on taatusti ainakin yhtä vaikea. Tämä ei pääse lähellekään puhtaan kölschin ominaisuuksia eikä Suomesta tule mieleen muitakaan onnistumisia. Stadin Helsch ehkä pääsi kauimmas, mutta ei perille.
Atlanta American Pilsiä ehdin jo toissapäivänä baarissa kokeilemaan hanasta, koska en ennakoinut tulossa olevaa näytelähetystä. Nämähän tulevat aina odottamatta ja yllätyksenä. Hieman samea keltainen olut, isokuplainen vaahto. Sitruksinen tuoksu, paljon hiilihappoja, maussakin runsaasti sitrusta, kohtuullinen runko, hyvä peräkärry. Tässä on näppärä kilpailija Stadin American Lagerille, aromaattisessa hedelmäisyydessä tämä häviää, mutta katkeruus on tanakampaa. EBU-lukema on vain 38, mutta jostain syystä tuntuu katkerammalta. Humalacocktailissa on useita lajikkeita: Columbus, Sorachi Ace, Sterling, Eureka, Citra, Galaxy. Lämmetessä hieman tunkkaisuus nostaa päätään hedelmäisyyden yläpuolelle.
Kukko IPAn vahvuus on siis noussut 5,5-prosenttiin maitokauppatilanteen muuttuessa. Tölkki muuten ennallaan ja Kukko-brändikin jatkaa tässä. Meripihkainen kirkas olut, kevyttä vaahtoa. Tuoksu on aika neutraali, suoraan sanoen en oikein saanut mitään irti, jotain kevyttä hedelmäpastillirasian avaamisen jälkeistä vienoa leijuntaa. Maku on yleishedelmäinen, brittityylinen, kalkkia, kovuutta, aika brutaalia, varsin mitäänsanomatonta. Katkeruutta on vain nokare, erittäin matalaprofiilinen tuote. Aiemman kevyemmän version arvion perusteella suhteellinen katkeruus tuntuu vähentyneen rutkasti. Tämä oli selvä pettymys, paljon parempaan pitäisi IPA-otsikon alla yltää. EBU-lukema on hämmästyttävän korkea 65, humalina Columbus, Centennial ja Amarillo, joita ei mausta löydä oikein ollenkaan. Ilmeisesti niitä on todella vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti