Italialainen ripeätempoinen poliittinen trilleri vuodelta 1970, tämän elokuvan ensimmäinen katselukerta teki todella suuren vaikutuksen jotain 25 vuotta sitten. Menin nyt innokkaasti Orioniin uudistamaan kokemuksen. Erittäin hyvältä tuntui edelleen, tämä on kestänyt aikaa hyvin, päinvastoin kuin monet aikakauden maineikkaammat tuotokset. Intensiivinen ja hysteerinen kafkamainen draama, joka on varsin pienimuotoinen, lähes näytelmällinen, vaikka visuaalinen tuntuma Roomaan onkin vahva. Gian Maria Volonte on ehkä uransa parhaassa roolissa röyhkeänä poliisijohtajana epäilyksen yläpuolella. Hänen uhrinaan on varsin moniulotteiseksi hahmoksi kuvattu ilman alusvaatteita viihtyvä kaunotar, jota personoi täydelliseen aikakauden hippityyliin brasilialainen Florinda Bolkan, jonka muita elokuvia en ole onnistunut näkemään. Absurdin tarinan on Petri kirjoittanut yhdessa Ugo Pirron kanssa. Loppu on vielä monimielisempi kuin muistin. Petrin I giorni contatissa pääroolin putkimiestä esittänyt Salvo Randone on tässä merkittävässä sivuroolissa täsmälleen samalla hahmolla lähes 10 vuotta myöhemmin. Ehkä koko elokuvan hallitsevin yksittäinen elementti on Ennio Morriconen musiikki, italowesterneissä maineensa luoneen Morriconen uralla tämä soundtrack on yksi merkittävimpiä. Orionin Petri-sarja näyttää nyt ainakin toistaiseksi loppuvan harmillisesti tähän. 40-vuotias Petri ohjasi vielä tämän jälkeen 1970-luvulla neljä elokuvaa, joita en ole nähnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti