Juon aamupäivisin kahvia, mutta en lisää siihen sokeria, maitoa, kermaa tai vehnäleseitä. Nuorempana aloittelin viskiharrastusta lisäämällä viskiin jäitä ja ihmettelin, kun ei oikein tuntunut toimivan. Sitten löysin ainoat Suomessa tarjolla olleet mallasviskit Glenfiddichin ja Cardhun ja kuulin, että niitä ei ole syytä pilata jäillä. Heti alkoi homma jytisemään tuntuvammin. Tykkään siis nauttia juomia sellaisenaan ilman lisukkeita ja Tuopin ääressä -blogistin valitsema aihe "olutcocktail" tämänkertaiseen sessio-sarjaan tuntuu todella vieraalta. Ei viinientusiastitkaan sekoittele alkuviineihin tonic-vesiä.
Mielestäni mausteiden, hedelmien ja hillomunkkien lisääminen olueen valmistusvaiheessa ei paranna maltaasta, humalasta ja hiivasta tulevia makuja. Miksi sitten itse lisäisin juontivaiheessa jotain olueen, ajatus tuntuu täysin absurdilta. Floridassa olen kerran saanut panimoravintolassa oluttuopin, johon oli lisätty jäitä. Naurettavalta sekin tuntui. Radler/shandy -tyyppisiä sekoituksia en ole koskaan kokeillut.
Yksi olutcocktaileja sivuava ilmiö on hieman kiinnostavampi, nimittäin olutsekoitukset. Ensimmäisellä Tšekin reissullani törmäsin termiin řezané pivo, joka tarkoittaa leikattua olutta. Yleensä se on siellä tumman ja vaalean lagerin sekoitus. Sekoitus voi toimia ihan kohtuudella, mutta mieluummin juon silti vaalean ja tumman oluen erikseen. Samaa perinnettä on ainakin Britanniassa, jossa Guinnessin stoutin ja Bassin pale alen sekoitus on klassinen Black and Tan. Irlannissa black and tan -termiä ei kannata käyttää, koska se viittaa Irlannin itsenäistymisvaiheen väkivaltaisuuksiin. Siellä olutsekoitus tunnetaan nimellä half and half. Skotlannin Broughton-panimolta olen kokeillut pullotettua Double Alea, johon oli sekoitettu strong alea ja porteria. USA:ssa vastaan on tullut ainakin perinnepanimo Yuenglingin Black & Tan, jossa ainesosina on 60% porteria ja 40% lageria.
Joskus on väitetty, että ennen tämänvuotista viinaoluen lanseerausta suomalainen keskiolut tehtiin laimentamalla vedellä varsinaista olutta. Sekin olisi sitten olutcocktail, mutta ei kovin kiinnostava. Äskettäin tuli myös esille, että Lännen Lähipalvelu Osk/Olu Bryki Raum/Suupohja -konserni tekee humaloimatonta Lyypekin Olutta, jonka suositeltu käyttötapaus on sahtiin sekoitettuna.
Mutta siinä se sitten oikeastaan onkin. En keksi olutcocktaileista enempää, joten kokeillaan itse. Yritin tehdä selvästi erottuvaa kaksitasoista leijeröityä black and tania Malmgårdin sukupuuttoon kuolevilla tyylikkäillä puolen litran pullotuksilla X-Porterista ja English IPAsta, mutta kaadoin ne nyt ilmeisesti väärällä järjestyksellä. Vahvempi porter tuli päälle ja se sekoittui välittömästi aleen värjäten koko seoksen tummaksi. Alkoholipitoisuudet 7,0% ja 6,9%, mutta eroa ilmeisesti riittävästi. Maku on aika näppärän pehmeä, paahdetta ja hedelmää. En sattumoisin ole English IPAa sellaisenaan juonutkaan, joten sen panos jäi hieman arvailun varaan. Peräkärry ei tunnu vahvemmalta kuin itse X-Porterissa, vaikka English IPAn EBU-lukema jopa 70 (X-Porterissa 50). Ihan mukava sekoitusta on hörppiä litran maßista, mutta ehkä silti joisin kuitenkin oluet mieluummin erillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti