Eilen Suomeen saapuneen Brew Yorkin Chris O'Learyn kanssa jatkettiin tutustumista suomalaiseen olutskeneen. Eilen siis tsekattiin sahdit ja nyt päädyttiin lievien väärinkäsitysten kautta Suvilahteen Stadin Panimoon. Oma-aloitteisesti Chris oli ehtinyt käydä ainakin Villissä Wäinössä, Sori Taproomissa ja Panemassa. Stadilla paikalla omistaja Timo Konttinen, pääpanija Aki Uutela, perustajajäsen Ilkka Sysilä ja vaihteleva määrä muutakin henkilökuntaa. Olin ehtinyt varoittaa Chrisiä, että tällaisessa seurassa homma saattaa kääntyä hieman kaoottiseksi. Varoitus osoittautui aiheelliseksi, mutta hauskaa silti oli, varmaan hänelläkin. Illan käänteissä paikalle osuivat jopa lähiseudun muutkin olutbloggaajat Tuopillinen ja Olutkoira.
Tervetulodrinkkinä tempaistiin käymistankista Stadin Koivumahlalageria, joka on Sorachi Acella ryyditettyä, 5,1%. Aika hyvin mätsää humala ja mahla. Seuraavaksi Genuine APA, joka suunnattu burgeriketjulle Burger Joint, jos oikein ymmärsin. Tämäkin 5,1% ja varsin samea. Hauskaa keskustelua Konttisen kanssa uusimmasta DDH-trendistä, Stadihan on tuplakuivahumaloinut oluitaan niin kauan, että Timokin on jo ehtinyt unohtaa aloitusajankohdan. Tämä olut oli vielä raakaa. Seuraavaksi etelähelsinkiläiselle meksikolaisravintolalle tuunattu IPA, jonka lyhenne avautuu muotoon Incredible Pale Ale. Tässä ei oltu säästelty limettiä, sen tuoma aromi tuntui jo käytännössä inkivääriltä. Odotetusti ei erityisemmin kohdannut vastakaikua minun suunnalta, mutta eihän tämä huono ollut. Ehdin bongata teistingin tuoksinassa Suvilahden kuuluisan robottibussin ja sitten lasiin osui vielä Galactical Citra Pils, joka lopulta vapautti tilanteen omakohtaisesti. Nyt löytyi kunnon kamaa, ehkä Stadin paras tuotos tältä kalenterivuodelta. Hedelmäinen tuoksu, tässä siis Galaxya ja Citraa. Ei tietenkään erityisen pilsmäinen klassisessa mielessä, mutta tasapainoa on näppärästi. Jopa enemmän katkeroa kuin Stadilla yleensä.
Seuraavaksi tsekattiin Chrisin tuliaiset. Ensimmäisenä Other Halfin jo legendaarisesta panimosta spin-offina irtautuneen Interboron tuotetta. Ehdin heiltä viime kesänä Washington DC:ssä maistaa yhtä kollaboa. Mad Fat! Fluid, Chrisillä oli oluen teepaitakin, joten varmaan kotiseudullaan arvostettua tavaraa. IPA kyseessä, 6%, vain 33 IBU, Mosaic, Equinox, Centennial. Samea, ehkä jäi vielä hieman liian lämpimäksi. Maku siirtyilee mehuisuuden ja yrttisyyden rajalla, ei katkera. Tuoksu jäi vajaaksi, mutta maku on parempi. Ehkä hieman viimeisimmistä kuvioista pudonneiden Konttisen ja Sysilän mielestä maku oli "ummessa", ei aukea tarpeeksi. Ymmärrän osittain näkemystä, ei ehkä ollut optimaalisessa tilassaan, mutta tykkäsin kyllä.
Odotetuimpina maistoon kolme Grimmin tölkkiolutta. Parin vuoden takaisella New Yorkin keikalla tuli muutama Grimm-olut tsekattua, mutta silloin kyseessä oli sopimusvalmistaja. Viimeisimmät käänteet panimon kohdalla jäivät itselleni hieman epäselviksi, mutta nämä tölkkioluet tehty Virginian Sterlingissä, ilmeisesti omassa panimossa. Ensimmäisenä Light Year, DIPA, 8%, Mosaic, Wai-iti, Galaxy. Samea ja mehuinen taas. Ei erityisen superraikas, mutta mehua on maussa taas hyvin, hieman katkerampi kuin Interboron olut. Grimmin Signal to Noise (josta unohdin ottaa kuvan) myös DIPA, 8,5%. Taas heikko tuoksu, samea. Appelsiinia, maku on kunnossa, hyvää mehuisuutta, joskaan ei katkeroa. Grimm Tom Tom samanvahvuinen DIPA, 8,5%. Nyt raikkaampi tuoksu, kirkkaampi ulkonäkökin. Pehmeä, tölkitetty huhtikuun 16. päivä. Maku ehkä ei edellisen tasoa, mutta katkeruutta nyt kohtuullisesti. Erittäin hyvää taas.
Viimeisenä Chrisin tuliaisena Brooklynistä Kings County Brewers Collectiven (KCBC) ja leedsiläisen Northern Monkin yhteistuotosta Sohei Scissor Kick, 8%. Vic Secret, cryo-versio Simcoesta ja jotain kokeellista Long Islandin humalaa NY X14. Raikas tuoksu. Maku vaisumpi, ei mehuisuutta tarpeeksi. Tämä ei täysin vakuuttanut, Grimmin keskimmäinen varsinkin jäi selvästi vakuuttavammaksi.
Hektinen tunnelma ei ottanut laantuakseen. Seuraavaksi paluu taas Stadin omiin tuotoksiin. Vienna Lagerista uusin evoluutio, taas hedelmän ja maltaan kaksintaistelua, rukiista makeutta. Brewbakerin ja Stadin yhteistyönä syntyneen berliner weissen viimeisin variaatio pääsi yllättämään reippaasti. Todella tiukkaa happamuutta, liikutaan todellakin eri leveleillä kuin vaikkapa Cool Headin karkkisoureissa. Tässä on savusiikaa ryhdikkäästi, yleisempää mausteisuutta, kitalakea supistavaa tavaraa. French Saisonissa hyvä belgiesterituoksu, kevyttä pippurisuutta, hedelmää, hyvin tasapainoinen. Lopuksi vanhasta sour-pullosta MIWTFY tyyppays. Hapan tuoksu, puuta, brettaa, hedelmää. Mielenkiintoinen kaikin puolin. Homma jatkui, mutta päätin itse siirtyä muiden aktiviteettien pariin. Kiitoksia Chrisille, kaikille isännille ja muillekin session tuoksinassa tavatuille henkilöille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti