Siirryin Orionin leffan jälkeen Angleterreen after-cinema -oluelle tyypillisesti elokuvan herättämiin mietteisiin hajamielisesti paneutuneena. Tiskillä paljon jengiä, baarimestari viittilöi jo kaukaa, että haluan varmaan juuri tätä olutta. Sain näköhavainnon Fuller'sin Vintage Ale -lätkästä ja nyökyttelin innokkaasti, totta kai. Hieman hämmennyin, kun annos oli vain 30 cl ja hinta normaalia pintiä vastaava. En hätkähtänyt, olut on 8,5%, sekin vaikuttanee hintaan. Baarimestari hehkutti vuoden kypsytystä ja muuta ainutlaatuista, mutta kuvittelin edelleen saavani tämän vuoden 2018 uuden Vintagen cask-versiota. Samaan pöytään päätyi Karilan pariskunta ja vähitellen heidän kanssaan keskustellessa aloin tajuta, että kyseessä onkin viimevuotinen 2017-versio, josta Angleterre on jemmannut yhden caskin vuodeksi kypsymään. Tapausta oli jo somessa mainostettu, mutta en näköjään ole Angleterren seuraaja Facebookissa, joten tilanne pääsi yllättämään.
Viime syksynä join cask-versiota tuoreeltaan Olutexpossa ja vielä myöhemmin Kuikassa. Pähkinäistä ja luumuista otetta, mutta en oikein innostunut. Nytkin selvästi pähkinää tuoksussa, luumumaista kuivaa hedelmäisyyttä runsaasti. Ei mitään tuoreutta enää, aromihumalointi on häipynyt. Jotain puumaista tammisuutta, vaikka ihan metalliastiallahan tässä kypsyminen on tapahtunut. Hiilihappotaso on tietysti matala, tiettyä cask-pehmeyttä on tallella, mutta myös jotain robustimpaa fiilistä, joka tuntuu ehkä karkeutenakin. Alkoholi lämmittää ja monimuotoisuutta on useaan suuntaan. Baarimestari heitti vielä verrokiksi maistiaisen Vintage Ale 2017:n pulloversiosta, joka tuntui selvästi karkeammalta, ikääntyminen ja pehmentyminen on isommassa astiassa ollut selvästi kehittyneempää. Erittäin mielenkiintoinen kokeilu, enpä muista ennen juoneeni aged cask ale -tyyppistä kamaa. Angleterre, 11.11.2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti