Pitkästä aikaa näin tämän Siodmakin kaksosleffan vuodelta 1946. Siodmak on yksi film noirin legendaarisimmista ohjaajista, mutta hänen parhaat elokuvansa ovat tiukkoja toiminnallisia noir-trillereitä. The Dark Mirror on eri tyyliä, se on psykologinen whodunit, vieläpä kovin räikeän melodramaattinen, noir-ansiot ovat vähäisempiä. Hollywoodissa riehui tähän aikaan psykoanalyysitrendi ja tämä on tyylisuunnan edustava esimerkki. Aihe olisi sopinut paremmin Hitchcockille, mutta kyllä Siodmak kunnialla selviää. Elokuva oli silti ensikatsomalla kova pettymys. Nyt pystyi keskittymään rauhallisemmin ansioihin, joista tänä vuonna 103 täyttävän Olivia de Havillandin tuplasuoritus on hienoimpia. Whodunit on oikeastaan väärä luonnehdinta, katsojalle selviää melko pian kumpi Olivioista on murhaaja. Siodmak rakenteleekin suspensen eri suunnista ja totutun tehokkaasti. Noir-ikonien Krasnerin kuvausta ja Tiomkinin musiikkia on aina yhtä nautinnollista seurata. Käsikirjoitus on silti nykykatsannossa kirskuvasti vanhentunut kaavamaisuudessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti