perjantai 17. toukokuuta 2019

Vierailu Mathildedalissa


Seurapiiriblogismin kulta-ajat taitavat olla jo ohi, ainakin olutskenessä, tai ainakin omalla kohdallani. Kutsuja happeningeihin tippuu yhä harvemmin. Nyt kuitenkin sain kutsun retkelle Mathildedalin ruukkikylään, joka sijaitsee Salon kaupungissa Kemiönsaaren ja Teijon kansallispuiston vieressä. Kylässä on tunnettu pienpanimo, jossa en ole ennen käynyt, joten järjestin itselleni lomapäivän vierailua varten. Bussikuljetus Kiasman kyljestä aamulla ja paluu samaan paikkaan. Mukaan kerääntyi 24 vierasta, osa tuli suoraan Turusta paikalle. Matkanjohtajana Salon matkailun kehittämispäällikkö Maija Pirvola. Olutpuolelta mukana journalistileidit Mariaana Nelimarkka ja Anikó Lehtinen, muuten ruoka- ja matkailutoimittajia. Varsin feminiininen painotus, miesoletettuja hahmoja vain minä ja Mondo-lehden Valtteri Väkevä.



Ensimmäinen kohde Matildan kartano, johon kyläleipuri Elina Rantamäki ja kyläpanija Tuomo Holm ovat avaamassa entisöityä kahvilaa. Siis vasta käsittääkseni tänään auki ensi kertaa yleisölle. Kartanon pihapiirissä järjestetään kesäkuun lopulla pienimuotoinen olutfestivaali Beer Camp Mathildedal. Kartanon takapihan edessä alpakkafarmin aitaus, eläimet tosin olivat varsin ujoja, ei päässyt hiplaamaan. Idyllisessä muumilaaksossa sijaitsevassa kylässä vain 130 pysyvää asukasta, mutta vapaa-ajan asukkeja toista tuhatta. Periaatteessa sama konsepti kuin Fiskarsissa, mutta fiilis tyystin toisenlainen, pehmeämpi ja rosoisempi. Kylää on kehitetty aktiivisesti vasta kolmisen vuotta, joten vielä alkuvaiheessa ollaan.





Tärkein kohde itselleni tietysti Mathildedalin Kyläpanimo, jota Tuomo ja Robert Kubala esittelivät eleettömään tyyliin. Kompakti tila tuttuun tapaan, maistiaisiakin tietysti saatiin, ensimmäisenä samppanjahiivaversio C tutusta Pirske-oluesta, 7,5%, selvästi bretta-vivahdetta, lantaista aromia, hyvin raikasta. Monella alalla toiminut Tuomo kertoi Hollannin vuosinaan innostuneen belgityyleistä ja sehän on näkynyt panimon tuotteissa. Toisena näytteenä itselleni ennenkokeilematon Fredrik, 10%, quadrupel. Varsin makea ja hedelmäinen, ei mausteita, hyvä juotavuus, ehkä jotain dubbelin ja quadrupelin välistä, itsevarmaa laatutyötä tämäkin.





Pieni kävelyretki suklaakahvilaan vähän kauemmas ja sitten paluu panimon viereiseen Terho-ravintolaan, joka on vanhassa osuuskaupparakennuksessa. Täällä oli hanassa koko setti Mathildedalin oluita, joita olisi saanut lärvilautaseen maistelusetin, mutta hämmennyin perustarjoilusta, joka koostui Terhon oman siideripanimon Lepolan tuotteista. Turkulaisen Kakolan oluista vasta yksi on tuttu, niitäkin olisi ollut kolme hanassa. Päädyin lopulta juomaan hanasta viherherukkasaison Kevättä, 5,5%, tuttu jo aiemmin pullosta. Oikein maukasta ja raikasta tämäkin, mausteisuus ei haittaa tässä yhtään. Pihapiirissä törmäsin vielä lyhyesti Pienpanimoliiton uuteen mallasasiamieheen Juho Virtaseen, varsin kookas nuorimies, joka liikkunee oluttapahtumissa pitkin kesää.




Ohjelmassa seurasi vapaampi harhailuosuus, jossa kävin Mariaanan kanssa alpakoita ihmettelemässä. Naiset parveilivat kehräämön ja kutomon kyljessä olevassa rättikaupassa, jossa en minuuttia kauempaa kestänyt. Sivummalta löysin rähjäisen museon, jossa harvinainen yksilö Teijo-avolava-autosta. Wihuri-yhtiöhän kasasi näitä 1970-luvun alussa, Kuplan moottori voimalähteenä. Kylän suurin ravintola Marina on aivan vierasvenesataman vieressä, siellä nautin pullosta Mathildedalin Teijo-IPAa. Nyt ei ollut iskussa, oli päässyt menemään varsin tunkkaiseksi. Lopuksi myöhäinen lounas Hotel & Café Mathildedalissa, tarjolla Mathildedalin keittomäskättyä (?) Böömiä, kirkasta ja pehmeää. Ei diasetyyliä, mutta ei juuri katkeroakaan.

Oikein miellyttävä päivä, sääkin suosi. Isännät sympaattisia kaikin puolin. Huomiota herätti se, että lähes kaikki yrittäjät tuntuivat olevan entisiä helsinkiläisiä, jotka olivat paenneet oravanpyörää hidasrytmiseen maalaiskylään. Systeemi varmaan vetoaa moneen, mutta oma näkökulmani on kyllä tyystin päinvastainen. Elämäni on niin seesteistä ja rauhallista, että kaipaan ulkopuolista urbaania säpinää jatkuvasti ympärille. Olen koko ajan siirtynyt pienemmiltä paikoilta yhä suurempiin kaupunkeihin. Maaseudun rauhassa muutun ahdistuneeksi. Mutta tietysti tällaiset lyhyet vierailut ovat aina ok.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti