Kuusi vuotta sitten näin tv:stä Roland af Hällströmin heti sodan jälkeen tekemän Houkutuslinnun ja se kolahti kovaa, yksi kovimmista suominoireista. Tietysti tietyin varauksin, ei tämä mikään mestariteos ole. Nyt sitten sama leffa tuli esitykseen uudistuneeseen Orioniin Filmihullu-lehden 50-vuotispäivien tiimoilta. Rikoskirjallisuus- ja -elokuvaekspertti Risto Raitio kirjoitti uusimpaan numeroon ansiokkaan artikkelin suominoirista ja esitteli nyt elokuvankin. En huomannut Orionissa mitään näkyvämpää muutosta sitten edellisten käyntien, ehkä hyvä niin. Olin hieman skeptinen Orionin jatkuvuuden suhteen, mutta jokin epämääräinen elokuva-alan järjestö on siis kai ottanut tilan haltuun ja elokuvaesitykset jatkuvat. Kesäinen sää varmaan karsi katsojia, niitä oli vain kymmenkunta. Hieman sääli, sillä leffa on todellakin hyvä. Esityksessä uusi digitaalinen kopio, en ole sen suhteen mikään Peter von Bagh -luddiitti, kyllä sekin käy minulle. Alkupuolen dialogissa samaa pätkivyyttä kuin tv-esityksessäkin. Esko Töyrin lähikuvat huumaavasta Laila Jokimosta pääsivät suurella kankaalla huikeisiin mittasuhteisiin, mutta todellakin maaseutudraama vei tästä urbaaneja tehoja pahasti pois, aivan kuin Raitiokin alusti. Jokimon kiiltävä sadetakki on tietysti suora viittaus Marcel Carnén Le Quai des brumesin Michèle Morganiin, sitä en ensinäkemällä rekisteröinyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti