Varattuani ensi keväälle matkan Triesteen päätin tutustua hieman lisää Trieste-kirjallisuuteen. Triestellähän on mielenkiintoisen lähihistorian ohella merkittävä paikka kirjallisuushistoriassa mm. James Joycen, Italo Svevon ja Claudio Magrisin ansiosta. Nopea Trieste-haku tuotti tämän Heinichenin viime vuonna suomennetun teoksen. Heinichen on kotoisin Schwarzwaldista, mutta asettunut Triesteen. Alkuteoksen Gib jedem seinen eigenen Tod nimi on sitaatti Rainer Maria Rilkeltä, joka myös vaikutti Triesten seudulla. Teos on Heinichenin esikoisromaani ja ilmestynyt Itävallassa jo 2001. Mottona on sitaatti Svevon Zenon tunnustuksista.
Heinichenin kirja sijoittuu siis Triesteen, pääosin kesään 1999 Jugoslavian hajoamissotien loppuvaiheisiin. Romaani on poliisiproseduraali, jossa pääroolissa on keski-ikäinen Triesten rikospoliisin päällikkö Proteo Laurenti. Ihmiskauppaa ja laajamittaista korruptiota suurisuuntaisessa tarinassa, jonka lyhyt prologi ajoittuu vuoteen 1977. Triesten paikallisväri on todella vahvaa, kaikki tapahtumat kiinnitetään tarkasti todellisiin katuosoitteisiin. Laurentin hahmo on osittain koominen ja hänen kaoottisen perhe-elämän toilauksilla yritetään pehmentää karua tarinaa. Se ei mielestäni saumattomasti onnistu ja itse tarinakin laahaa pahasti. Hahmot jäävät ohuiksi ja uskottavuus on koetuksella. Heinichen on kirjoittanut kymmenkunta osaa Laurenti-sarjaa, ehkä homma tiivistyy kankean startin jälkeen. Sinänsä ajankuva ei tunnu vanhentuneelta, varsin samanlaisen tarinan voisi sijoittaa nykyhetkeenkin. Erikoinen virhe, tai tahallinen väite, esiintyy. Heinichenin mukaan Triestessä syntynyt ja siellä vaikuttanutkin jättisotarikollinen Odilo Globočnik ei kuollutkaan 1945 vaan vasta Kaliforniassa 1977.
Heinichenin kirja sijoittuu siis Triesteen, pääosin kesään 1999 Jugoslavian hajoamissotien loppuvaiheisiin. Romaani on poliisiproseduraali, jossa pääroolissa on keski-ikäinen Triesten rikospoliisin päällikkö Proteo Laurenti. Ihmiskauppaa ja laajamittaista korruptiota suurisuuntaisessa tarinassa, jonka lyhyt prologi ajoittuu vuoteen 1977. Triesten paikallisväri on todella vahvaa, kaikki tapahtumat kiinnitetään tarkasti todellisiin katuosoitteisiin. Laurentin hahmo on osittain koominen ja hänen kaoottisen perhe-elämän toilauksilla yritetään pehmentää karua tarinaa. Se ei mielestäni saumattomasti onnistu ja itse tarinakin laahaa pahasti. Hahmot jäävät ohuiksi ja uskottavuus on koetuksella. Heinichen on kirjoittanut kymmenkunta osaa Laurenti-sarjaa, ehkä homma tiivistyy kankean startin jälkeen. Sinänsä ajankuva ei tunnu vanhentuneelta, varsin samanlaisen tarinan voisi sijoittaa nykyhetkeenkin. Erikoinen virhe, tai tahallinen väite, esiintyy. Heinichenin mukaan Triestessä syntynyt ja siellä vaikuttanutkin jättisotarikollinen Odilo Globočnik ei kuollutkaan 1945 vaan vasta Kaliforniassa 1977.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti