Vintagesession toistaiseksi tutuin tuote, vaaleaa Ultimator-doppelbockia on tullut juotua useaan otteeseen. Ensi kerran amsterdamilaisessa hotellihuoneessa 2011, jolloin lämpimänä en saanut kunnolla otetta oluesta. Nyt käsissä varmaankin hieman uudempi keitto, erä 460-1A, parasta ennen 1.6.2013, 8,0 %, IBU 50. Kauniin meripihkaisessa bockissa yhtä kaunis vaahto. Tuoksussa kypsiä hedelmiä ja viinan lämpöä. Maku on yllättävänkin karkea, alkoholimaisuus korostuu, maltaisuus varsin ohutta. Ikääntyminen ei ole erityisemmin tätä olutta pehmentänyt. Tässähän on jenkkihumalia, mutta ne ovat poistuneet jo aikaa sitten. Lievästä karkeudesta huolimatta tämä on silti hyvin juomakelpoista olutta, ei mitään ongelmia. Mutta ei tämä tunnu parantuneenkaan, joten monet vahvatkin oluet ovat tuoreena parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti