Lähemmäs 10 vuotta sitten tilasin netistä Uerigen vahvinta alt-versiota DoppelStickeä. Silloin ajattelin, että varmaan tällaiset oluet ovat pian Suomessakin normaalijakelussa. Toisin kävi, olutkulttuuri kyllä kehittyi ja parempaan suuntaan, mutta kuitenkin eri tavalla kuin silloin ajattelin. Perinteiset klassikko-oluet ovat ajautuneet varsin pieneen marginaaliin, nuoria olutharrastajia ne eivät näytä erityisemmin kiinnostavan ja se heijastuu suoraan kaupallisten toimijoiden valintoihin.
Ehkä lopulta tilanne on muuttumassa, kun korvapuustiportereita ja vaahtokarkkigoseja on tarpeeksi saatu nautittua. Triplan saksalaisbaarissa tuplasticken (8,5 %) pullon korkki pamahti hyvin. Lievästi vaahtoa, hyvin tummasti punainen. Tuoksussa luumua ja taatelia. Vähän hiilihappoa, leipää, mallasta, bockimaista lämpöä. Makeutta on, mutta ei alkoholia maistuvasti. Monimuotoinen olut, kuinka muutenkaan. Mutta hedelmäisyyttä en tällä kertaa erota, se on nyt onnistuttu blokkaamaan, matalasti hiilihappoa. Tälläkin kertaa jälkimakua on, Uerige ymmärtää peräkärryn funktion. Pehmeääkin tämä on. Ei ehkä olut jokapäiväiseen käyttöön, mutta 10 vuoden välein nautittuna säväyttää. Bierhaus Berlin, 20.2.2020.
En yleensä mainosta, mutta nyt on pakko. Kävin vajaa vuosi sitten Düsseldorfissa ja mitäpä kirjoitin...
VastaaPoista"Viimeksi kun kävin Saksassa olutreissaamassa 2015, menin Leipzigiin varta vasten etsimään Ritterguts Gosea, kun sitä ei saanut Suomesta. Kirjaimellisesti matkan aikana Rittergutsia oli ilmaantunut Kampin K-kauppaan myyntiin. Nythän gosea saa vähän vaikka mistä ... Joten nyt siellä maahantuojilla ja panimoilla korvat hörölle, tässä puhutaan aallon harjalta: Unohtakaa se trendiksi väen vängällä tyrkytetty brut IPA, joka maistuu humalalla maustetulta vissyltä. Maltainen altbier on se uusi juttu!"
https://www.tuopillinen.fi/2019/04/saksa-2019-dusseldorf.html