Sam Wasson: The Big Goodbye, Chinatown and the Last Years of Hollywood

Kun luin seitsemän vuotta sitten Christopher Sandfordin Polanski-elämäkerran, jäi harmittamaan Chinatown-leffan kursorinen käsittely. Nyt sitten sain käsiini kokonaisen tuoreen kirjan Chinatownista. Kyseessä on varsin perusteellinen kuvaus leffan syntytarinasta, päärooleissa käsikirjoittaja Robert Towne, ohjaaja Roman Polanski, Paramount-studion johtaja ja Chinatownin tuottaja Robert Evans sekä J.J. Gittesiä näyttelevä Jack Nicholson. Kirjan nimi viittaa tietysti Raymond Chandlerin romaaneihin The Big Sleep ja The Long Goodbye, Chinatown sijoittuu Los Angelesiin 1937 ja tavoittelee Chandlerin miljöötä ja henkeä. Hieman yllättävää, että Towne luki Chandleria vasta tämän projektin yhteydessä 1970-luvun alussa. Chinatown kuvattiin talvella 1973-74.

Wasson on haastatellut Evansia ennen tämän kuolemaa viime vuonna, samoin Polanskia, mutta ei Townea tai Nicholsonia. Chinatown oli Townen alkuperäiskäsikirjoitus ja Chandlerin ohella suurin innoittaja näyttää olleen John Fanten romaani Ask the Dust. Teemana oli tunnetusti juomaveden ohjaaminen hämäräbisneksillä Owens Valleysta kasvavan Los Angelesin tarpeisiin. Taustalla on todellisuuspohja, mutta oikeasti vesijunailut tapahtuivat jo 1900-luvun alussa, ei 1937. Ajankuvaan Towne satsasi erityisesti, kaikki piti liittyä vuoteen 1937, ei 1936 tai 1938. Kirjassa kuvataan pitkään Townen pitkää prosessia käsikirjoituksen luomisessa. Uutena tietona on Townen vanhan ystävän Edward Taylorin rooli, mies näyttää olleen Townen merkittävä avustaja koko tämän uran ajan, vaikka ei saanut nimeään krediitteihin kertaakaan. Taylorin panosta Chinatownissa Wasson pitää suurena, en ole aikaisemmin miehestä kuullut mitään. 

Polanski riitaantui Townen kanssa ja muokkasi käsikirjoitusta suuresti. Tiivistystä tuli paljon ja ennen kaikkea Polanski muutti loppuratkaisun pessimistisemmäksi. Wasson kallistuu selvästi Polanskin puolelle kiistassa ja onhan selvää, että synkkä loppuratkaisu on monin verroin parempi neonoirin mestariteokselle kuin Townen alkuperäinen semimurheellinen päätös. Sen Towne itsekin myönsi vuosia myöhemmin. Äitinsä ja vaimonsa murhaajille menettäneelle Polanskille voisi suunnata sympatiaa, jos Polanski ei olisi lapsia raiskaava nilviäinen. Kuten Sandfordin kirjasta selvisi, tuomioon johtanut tapaus ei ollut yksittäinen. Wassonin kirja vahvistaa saman. Mutta silti Polanski on tehnyt loistavia elokuvia ja Chinatown on niistä kaikkein täydellisin. Polanski ehti lähteä Eurooppaan keväällä 1974, jolloin Chinatownilla ei vielä ollut musiikkia. Viime hetkellä Evans antoi potkut alkuperäiselle kokeelliselle säveltäjälle ja palkkasi tilalle Jerry Goldsmithin. Goldsmith teki kymmenessä päivässä erinomaisen perinnetietoisen scoren.   

En ole ennen huomannut, että Jack Nicholson on kotoisin New Jerseyn Neptune Citysta, eli aivan Asbury Parkin kupeesta Springsteenlandista. Syntynyt 1937, eli juuri Chinatownin tapahtumavuonna. Nicholson ohjasi 1990 jatko-osan The Two Jakes, mutta se epäonnistui kaikin puolin. Wassonin kirja rönsyilee välillä pahasti, mutta onneksi ei käsittele tätä kalkkunaa perusteellisesti. Erittäin mielenkiintoista luettavaa, vaikka lopputulos paradoksaalisesti muistuttaakin Townen käsikirjoitusta. Tiivistystä olisi voitu tehdä paljon, mm. Townen avioeron monimutkaiset vaiheet paljon Chinatownin valmistumisen jälkeen eivät ole kovin kiinnostavia aiheen kannalta. Kirjan alaotsikko viittaa Hollywoodin ehkä viimeiseen kultakauteen 1970-luvun puolivälissä, juuri Chinatownin valmistumisen aikaan. Tappajahai Jaws valtasi kankaat 1975 ja Hollywood vajosi tekemään elokuvia 12-vuotiaan vastaanottokykyä silmällä pitäen. Ehkä hieman kärjistetty näkemys, mutta perusteita Wassonilla on.