John Ford: The Horse Soldiers

Tämä 1959 valmistunut John Fordin myöhäisteos oli ensimmäisiä kunnolla keskittyneesti näkemiäni Fordin elokuvia ja ihmettelin kovasti, kun elokuvaa mainostettiin westerninä. Onhan tässä John Wayne ja hevosia, mutta kyseessä on puhdas sotaelokuva ja sellaisenakin poikkeuksellisen brutaali. Aiheena on ns. Grierson's Raid keväällä 1863, pohjoisvaltioiden syvä koukkaus isolla joukolla katkaisemaan etelävaltioiden huoltoyhteyksiä. Hämmästyttävän samantapainen operaatio kuin Suomen jatkosodassa toteutettu Arnold Majewskin johtama hyökkays Muurmannin radalle Mai Gubaan, josta olen lukenut Antti Tuurin kiintoisan romaanin.

Ford luonnollisesti muokkasi aiheen omaan tuotantoonsa sopivaksi ja tyypillisesti yhdisti musiikkia runollisesti toimintaan. Waynen seipään niellyt eversti pistetään vastakkain William Holdenin joustavamman rintamalääkärin kanssa ja southern belle Constance Towers tulee sotkemaan kuvioita. Hämmästyttävästi Towers toistaa Grace Kellyn bravuurin Hitchcockin To Catch a Thiefistä kysymällä Waynelta haluaako tämä mieluummin rintaa vai säärtä. Tätä en muistanut aiemmalta (aiemmilta?) katsomiskerralta. Mutta olipa Ylen kopio todella kirkas ja kaikin puolin upea, Fordin visuaalinen sommittelu pääsi todella oikeuksiinsa. En muistanut, että elokuva on näin hieno, tai ehkä se ei heikommista kopioista samalla lailla välittynytkään. 

Ford oli sisällissotafriikki ja ymppäsi tähän kaikenlaista, suomalainen tuskin huomaa niistä murto-osaakaan. Joka tapauksessa legendaarinen sotakuvaaja Mathew Brady vilahtaa elokuvassa nopeasti omalla nimellään ennen operaation käynnistymistä. Fordin intiaanisotiin liittyvät aiemmat ratsuväkielokuvat ovat ehkä nykyvalossa liian romantisoituja, mutta uran tässä vaiheessa Ford oli jo varsin illuusiottomassa tilassa. Sota on julmaa ja ratsuväki raakaa, se käy tässä ilmi useaan otteeseen. Etelän lapsisotilaiden kohdalla homma melkein kääntyy jo makaaberiksi farssiksi. Loppupuolen Louisianan rämekohtauksissa on edelleen hämmästyttävää naturalismia. Andersonvillen vankileiri, ehkäpä jopa keskitysleirin nimen ansaitseva, kaikuu koko elokuvan ajan kuin Damokleen miekka päähenkilöiden yllä. Tykkäsin leffasta kovasti jo ensinäkemällä, mutta hämmästyin kieltämättä nyt, miten hyvin teos on kestänyt aikaa. Netistä luin nyt, että skenaarion mukaan leffan piti päättyä voitokkaaseen paraatiin Baton Rougessa. Kuvauksissa kuitenkin veteraanistuntti Fred Kennedy kuoli ja masentunut Ford lopetti kuvaukset. Elokuva loppuu moniselitteisemmin Waynen paetessa räjäytetyn sillan yli jättäen Constance Towersin takaa-ajavien kapinallisten joukkoon. Paljon parempi loppu kaikin puolin näin.