Narri XIII DIPA

Ostin hyvissä ajoin junaliput Turkuun elokuiselle lauantaille Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtumaan. Hallituksen päätös de facto -maskipakosta VR:n juniin ja Kakolan funikulaariin vesitti kuitenkin koko hauskuuden. Kaksi tuntia mennen tullen  + 27 C -helteessä naamari naamalla junassa ei innostanut. Kun vielä Sonnisaari vetäytyi olutpulassa tapahtumasta, oli helppo päätös jäädä Helsinkiin. 

Kuulin eilen Janne Keskisarjalta, että Varustelekan Sotima-baarissa on Haukiputaan tuoreen Narri-panimon oluita. Päätinkin sitten pyöräillä paikalle. Yritin käydä baarissa nelisen vuotta sitten, mutta silloin baariin ei riittänyt kaupan puolelta henkilökuntaa ja päädyin läheisen Kannelmäen Britannia-pubiin kiskomaan Hartwallia. Reitti siis periaatteessa tuttu, mutta ei matka kovin suoraviivainen ollut. Pysähdyin katsomaan kännykän karttaa useamman kerran, mutta silti kaarsin Haagassa liikaa pohjoiseen ja lopulta ajoin Vihdintien vartta reilusti ohi kohteen. Paahtavassa helteessä kilometreja tuli yli 13 ja vaatteet märkinä. Helsingin tapaan korkeuserojakin oli vähintään riittävästi. Osuin ehkä jollekin takaovelle, näytti nyt erilaiselta kuin ennen, mutta baari löytyi vaatekaupan takaa. Nyt henkilökuntaakin paikalla ja oikein hyvää asiantuntevaa palvelua. Vain pullo-oluita tarjolla, mutta kotimaisia pienpanimotuotteita laajasti esillä, vähän tuntemattomampiakin mukana. Lastauslaiturilla pieni terassikin, mutta sisällä nyt viileämpää.

Viikon oluena mainostettiin Narrin DIPAa ja päätin aloittaa session juuri sillä. 7,5 %, ei vaahtoa, makea ja karamellinen. Belgiestereitä, mausteisuutta, jopa vähän chiliä,  ei oikein  soveltunut hien kuivatteluun. Tölkkiä tutkimalla huomasin oluessa vadelmaa ja chiliä olevankin. Ei siis odotettua IPA-tuotosta, mutta onneksi chili ei kovin korostettua. Vadelman makeus tässä häiritsi enemmän. Sotima, 15.8.2020.