Kotioluttapahtumatkin ovat tietysti olleet tauolla koronan takia, mutta nyt saatiin kasaan täysipainoinen maistelusessio sateisena lauantaina Sörnäisten Kurviin. Viime joulukuussa tein edellisessä tapahtumassa tarkkoja muistiinpanoja, mutta tällä kertaa viitteellisemmin. Anssi Monoselta sain taas kutsun, mukana tekijöiden lisäksi itseni tapaan loisroolissa myös aina yhtä sanavalmis alan profeetta Ilkka Sysilä.
Kompakti tila, melkoisen lämmintä, mutta mukava tunnelma koko ajan. Kotioluttekijät eivät ole mitään ekstroverttejä show-henkilöitä, joten miellyttävästi annetaan itse oluiden puhua puolestaan. Ja nyt oluiden taso oli vielä aiempaakin kovempi, yhtään heikkoa tai virheellistä tapausta ei eteen tullut. Tekijöitä ei oikein saanut identifioitua, homma eteni ikään kuin AA-kokouksissa tyyliin "olen Ari ja teen oluita".
Saksalaistyyppisellä hefeweizenilla liikkeelle, pakilalaista villihumalaa käytössä. Makeahkoa banaanimaisuutta, mutta silti kuivahkoa, oikein raikasta. Olikohan oluen nimi I Got Molo? Jotain sinne päin. Toisena sessioon vadelma-APAa, vain 3,2 %, hieman hapan, marjainen, raikas, maitohappobakteeri työssä. Oikein näppärää. Vadelma osoittautui session teemaksi, sitä oli tarjolla useammassa oluessa, sesonkimarja tietysti kyseessä, joten hyvin ymmärrettävää. Itsekin pidän tästä marjasta enemmän kuin oikeastaan mistään muusta.
Seuraavaksi belgikamaa, esikuvana Omnipollon Leon, lievästi mausteista raikasta tavaraa, 6,5 %, humalina Amarillo ja Simcoe. Tuoreesti lievää pippurisuutta, oikein mukavaa. Sitten koko session mielenpainuvin tuote hakaniemeläiseltä pariskunnalta. Nelson menee saunaan, eli koivulehdillä maustettu Nelson Sauvin -humaloitu APA. Hämmentävästi saunavihdan aromia tuoksussa ja varsinkin maussa, hyvin kuiva, hyvin intensiivinen. Vastaavaa en muista ennen juoneeni. Saman pariskunnan kuusenkerkkä-APA oli makeampi, Centennial ja Cascade, kypsää hedelmäisyyttä. Hyvin toimi tämäkin, mutta ei aivan koivuoluen tasolla. Hämmentävästi pariskunta oli aloittanut oluen teon vasta koronakevään aikana. Upeaa jälkeä heti kärkeen.
Trendityyli NEIPA vuorossa seuraavaksi, Galaxy, El Dorado ja Mosaic. Samea on, kuivaa herukkaisuutta, vähän peräkärryäkin, oikein hyvää, samaa tasoa kuin eilen Olarin Panimolla juoduissa oluissa. Perään raparperi-mansikka -souria, vain 4,0 %, odotin heikompaa kokemusta, mutta hämmentävästi tämäkin toimi hyvin. Makeahkoa oli ja hapaamuus kevyttä, mutta silti ei tullut mitään luotaantyöntävää efektiä. Saman valmistajan siiderissä oli todella lantainen navetta-tuoksu, mutta maku omenaisempi ja raikkaampi.
Vuoroon dubbel, vain 6,0 %, punainen väri, tyypillinen tyylin tuoksu, maussa rusinaa ja makeampaa karamellisuutta, oikein pirteää tämäkin. West Coast IPAssa Mosaicin sameaa herukkaisuutta, ei katkeruutta, enemmän tämäkin oli NEIPA-tyyliä, mutta hyvin tasapainoista ja onnistunutta. Koffin APAsta inspiraatiota ottanut Citra&Mosaic -APA oli trooppishedelmäisyydessään ja jopa lievässä mansikkaisuudessaan session vaatimattomampaa osastoa, mutta ryhdikästä sekin silti.
Hiilihappoisempi vadelma-sour vuorossa seuraavana. Hapanta intensiivistä tuoksua, kirpeämpää, kuivempaa, hiilihappoja todella aika lailla, happamuus session vahvinta. English IPA ehkä tapahtuman perinteisin yksilö, pähkinää, mallasta, pihkaa, keksiä, bitter-tyyliä siis. Maris Otter ja East Kent Goldings takaavat aidon brittifiiliksen tässä.
CoolHeadiltä vaikutteista ottanut vadelmalakritsisour (6,0 %) onnistui toimimaan sekin, happamuutta nyt vähemmän, suolaisuus kääntää lakritsia hieman salmiakin suuntaan, mutta vadelma tässä selvästi hallitsevin elementti. White IPAssa lievästi hapanta tuoksua, mutta muuten belgifiilistä esterisellä kuivalla mausteisuudella. Vain alle 4%, Motueka, Cascade ja Amarillo eivät ehkä saa hilattua juomaa humalaisemmaksi, kyllä tässä wit-olemus eniten säilyy maussa.
Lopuksi imperial stouteja. Ensimmäisessä edelleen päivän teeman vadelmaa mukana, 11 %, tavoiteltu Runebergintortun vivahteita. Alkoholi peittyy, vadelma tuoksuu, makeaa on, pehmeyttäkin, mutta ei ehkä vielä tarpeeksi tujua, ehkä vaatii lisää kypsytystä. Bonanza Brewingin imperial stout oli ollut 18 kuukautta pullossa, tämä oli kuivempaa, pehmeää, täyteläistä, puhdasta, joskin ehkä vähän suoraviivaista. Vielä suoraviivaisempi oli session päätösjuomana kaupallinen norjalainen Kinnin Prestesonen imperial stout, jossa todella kuivaa tuhkaista tupakkaista kahvista olemusta. Kolme tuntia tiukkaa settiä, oikein hauskaa oli taas kerran, kiitoksia tekijöille ja maistelun järjestäjille.
Hefeweizenin nimi on ”I Got Mono” Monosen humalien mukaan. :) Löytyy myös Untappdista kuten kaikki Bonanza Brewingin tekeleet.
VastaaPoistaOli kyllä hauska ja ennen kaikkea maistuva sessio!
Terveisin Bonanza itse :)
Haha, kiitos täsmennyksestä.
VastaaPoistaTuo saunavihta-kaljahan oli henkeäsalpaavaa kamaa! Tällaistahan pitää ensi vuorossa saada laajaan hanajakeluun; Stapa, eikö tämä nappaisi koivunmahla-humbuuginne tilalle?! Maistakoon itse kukin mahlaa, ja vihtaa...
VastaaPoista