Ehdin Espoossa kuulla useammaltakin suunnalta, että Olarin kamaa oli juuri nyt isketty Punavuoressa Black Doorin cask-pumppuun. Kiitoksia vaan, otin niin sanotusti vinkistä vaarin, omituinen sanonta, jota en ole koskaan ymmärtänyt. Itä-Helsingissä ehdin aiemmin kiskaista perusversion ja nyt sitten caskausta sekaan. 6,7%, lievästi samea, pehmeää on, trooppista hedelmää, täyteläisyyttä. Kuohkeutta löytyy, mutta ehkä riilikäsittely ei IPAn vahvuisessa oluessa kuitenkaan tuo kovin paljoa lisäarvoa. Hyväähän tämä on, muttei ehkä olennaisesti parempaa kuin kegissä. Olarin Panimon Hannakin pyörähti puheilla, se on aina hienoa, kun yhteisöllisyyttä ilmaantuu olutvaeltajan reitille. Black Door, 11.9.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti