Kun Argentiina voitti kotikisoissaan 1978 maailmanmestaruuden, heti jälkeenpäin alkoi Suomeenkin kantautua huhuja maan uudesta suuresta lahjakkuudesta. Myöhemmin kävi ilmi, että nuorukainen oli pelannut ennen kisoja maajoukkueen harjoitusotteluissa, mutta valmentaja Cesar Menotti oli lopulta pudottanut pojan kisaryhmästä. Muistan lukeneeni joskus vuodenvaihteessa 1978-79 eteläamerikkalaisen jalkapallon asiantuntijan Juha Tammisen pitkän raportin Diego Maradonasta. Seuraavana keväänä Maradona oli mukana Argentiinan maajoukkueen Euroopan kiertueella ja varsinkin Skotlanti-pelin jälkeen arviot 18-vuotiaasta Maradonasta olivat ylistäviä. Syksyllä Maradona johdatti Argentiinan voittoon alle 20-vuotiaiden MM-turnauksessa.
Näin Maradonan ensi kerran Espanjan MM-kisoissa 1982. Ennakkokohkaus oli ennennäkemätöntä ja pelaajan lahjakkuus ilmiselvää, mutta paineet olivat liian suuret. Lopullista mestaria Italiaa vastaan Maradona joutui miesvartiointigangsteri Gentilen liisteröimäksi ja viimeisessä pelissä Brasiliaa vastaan punainen kortti päätti Maradonan kisat. Monet lupaukset jäävät flopeiksi, niin ajattelin silloin itsekin Maradonan suhteen. Vaikutelma vahvistui Maradonan siirryttyä kisojen jälkeen Barcelonaan. Pelit eivät sujuneet ja Bilbaon teurastaja Goikoetxean päällekarkaus oli vähällä lopettaa uran kokonaan jo tässä vaiheessa.
Siirto Napoliin 1984 ei vaikuttanut lupaavalta, mutta sitten kaikki klikkasikin kohdalleen. Meksikon MM-kisat 1986 sementoivat Maradonan maineen kaikkein suurimpien pelaajien joukkoon. Surkea valmentaja Bilardo ja keskinkertaisia joukkuetovereita suurin osa, mutta silti maailmanmestaruus irtosi kevyen näköisesti. Kertaakaan ennen tai jälkeen yksi pelaaja ei ole dominoinut MM-turnausta samalla tavalla. Itsekin olin täysin myyty. Näin Pelén 1970 muutamissa otteluissa, hän oli loistava, mutta loistavia olivat hänen pelikaverinsakin. Johan Cruyff oli taktisesti täysin omaa luokkaansa, hän hallitsi kaiken muunkin, mutta henkisellä puolella hänellä oli pimeitä kohtia, hän käytti liikaa energiaa epäolennaisuuksiin, mikä kostautui mm. MM-finaalissa 1974. Siksi pidin Maradonaa 1986 kisojen jälkeen kaikkien aikojen parhaana pelaajana.
Huipun saavuttamisen jälkeen on vain tie alaspäin. 1990 Maradona vei Argentiinan vielä MM-finaaliin, mutta jälki oli kehnoa, loukkaantumiset haittasivat. Huumeongelmat ja muut pelin ulkopuoliset hämmingit olivat katkaista uran, mutta vielä Maradona ilmaantui USA:n MM-kisoihin 1994. Vanha taika näytti olevan tallella, mies pelasi häikäisevästi, mutta doping-testi lopetti uran masentavan häpeällisesti. Ei ollut elämä helppoa senkään jälkeen. Argentiinan valmentajana MM-kisoissa 2010 tuli selväksi, että hänen vahvuutensa eivät olleet kentän laidalla. Kuolinuutinen tänään ei tullut yllätyksenä. Olen onnekas, että sain nähdä Diego Maradonan pelaavan. Ainutlaatuinen nero.
Maradonan vuoden 1990 kisat olivat kaksijakoiset. Hän mm. esti kädelläään Neuvostoliiton maalin. Sitä ei tuomari nähnyt, eikä siitä ole syntynyt jälkeenpäinkään kohua. Sitten hän meinasi lahjoittaa Jugoslavialle välieräpaikan, kunepäonnistui rankkarikisassa. Mutta Jugoslavian seuraava laukoja ei tarttunut tarjottuun mahdollisuuteen. Mutta sitten oli se ikimuistoinen kuljetus Brasilia-pelissä, kun 3 brassia tuli otttamaan palloa ja unohti Caniggian täysin vapaaksi. Tämän upean suorituksen tärveli RAI, kun näytti kentän raunalla odottelevaa vaihtopelaajaan ja sitten ehti hätäisesti näyttämään, kun Maradonan kuljetus päättyi syöttöön. Ja välierässä Italiaa vastaa Maradona kuittasi aiemman rankkariepäonnistumisensa. Paineet olivat Napolissa varmasti hirvittävät, mutta hän kesti ne.
VastaaPoistaMuuten olen kyllä samaa mieltä kirjoittajan kanssa Maradonan pelillisestä suuruudesta.