Tired Uncle Uncle Frank New England IPA

 Baarien tarjonta ei vaikuttanut kovin houkuttelevalta, joten päätin ajan olevan nyt kypsä vierailulle Espoon Tired Unclen panimokauppaan. Sinnehän näytti pääsevän näppärästi lähijunalla. Näin olikin, Pasilasta 12 minuuttia Keran asemalle. Tiesin, että panimolle joutuu kiertämään jonkin matkaa, mutta usko oli kyllä koetuksella opastauluista huolimatta, kun varastoalueen piikkilanka-aita tuntui jatkuvan loputtomiin. Varastohallista panimo kauppoineen kuitenkin löytyi. Ostin sen kummemmin ihmettelemättä koko panimon repertuaarin pikkutölkeissä. Viime hetkessä huomasin, että tarjolla on myös neljää hanaolutta litran lasigrowlereissa. Hankala kuljetettava, joten tyydyin ottamaan vain Uncle Frankia, johon en ole baarissa törmännyt. Samassa rakennuksessa on viereisessä slotissa 8-Bit Brewing, mutta kohentuneesta maineesta huolimatta kynnys tutustua tämän aiemmin mokailleen panimon tuotteisiin on edelleen korkea. En käynyt edes tarjontaa katsomassa. Tiesin, että tarjolla on vain raskaita lasipulloja ja repussa alkoi olla jo riittävästi painoa. Tämä osoittautui nopeasti oikeaksi ratkaisuksi. Asemalle ajattelin palata orientoitumismielessä kiertämällä varastokompleksi toiselta puolen. Se taas ei osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. En älynnyt mennä padel-hallin kohdalta rautaportista parkkipaikan puolelle, vaan jatkoin aidan sisäpuolella kiertämistä. Pääsinkin lähelle asemaa, mutta aidassa ei ollut mitään aukkoja. Jouduin kiertämään koko massiivisen vain hieman (?) Pentagonia pienemmän rakennuksen takaisin panimon kohdalle, vartioliikkeen auto tuli tässä vaiheessa vastaan. Ilmeisesti hälytys oli jo tehty epämääräisestä hiipparista. Siitä sitten pääsin aidan toiselle puolelle ja laahustin asemalle samaa reittiä kuin olin tullutkin. Onneksi ei ollut 8-Bitin kamaa kannossa, paita kastui nytkin. 

Litran patenttikorkkipullo siis, säilyvyyttä luvataan 18.2.2021 asti, mutta itse tietysti silpaisen tuoreoluen huiviin saman tien. Etiketin mukaan Calamari Union -henkinen nimi viittaa alkuperäiseen Väsyneet Sedät -ryhmään, jossa kai useampia (15?) Frankeja. NEIPA, 7,3 %, Amarillo, Citra, Galaxy. Hieman huolestuttavasti mainitaan oluen sisältävän "hardly any bitterness". Tällä eurooppalaisella katkerokammolla siis oikein ylpeillään! Panimon pisteet laski saman tien. Kinuskikastikkeen värinen samea juoma, vaahtoa syntyy, mutta se ei kovin kauaa säily. Tuoksussa on mangoa ja persikkaa, ananasta ja appelsiinia, enemmän siis pehmeää trooppista kuin kovempaa sitrusta. Maku on erittäin miellyttävästi vähähiilihappoinen, trooppiset kypsät hedelmät rynnivät maussakin esille. Kuivempaa ja kirpeämpää hedelmäisyyttä tulee mukaan, maltaisuuskin häilyy seassa, ei mene nektarimaiseksi. Jälkimaku on yllättävänkin kuiva, ei tosiaankaan katkera, se on kuivaa hedelmäisyyttä, vähän niin kuin mehuksi puristetun hedelmän jäljellä oleva kiinteä aines. Hyvin puhdaspiirteinen, ei mitään virhemakuja. Ehkä raikkaus ja intensiivisyys jää vielä heikommaksi kuin kaakkoisen Espoon Olarin tuoretuotteissa. Olari väläyttää myös ajoitellen katkerovalmiuttaan, johon toivoisi Tired Unclenkin vähitellen kasvavan. Ostopaikka Espoo, Tired Uncle.