Henckel von Donnersmarckin aatelissuvun vesa avasi pitkien elokuvien ohjausuransa mahtavalla Das Leben der Anderen -Stasidraamalla. Se esitettiin äskettäin Ylellä, mutta nyt en ehtinyt sitä uudelleen tsekkaamaan. Kakkosohjaus The Tourist oli löysempi ja viihteellisempi tapaus, selvä pettymys. Kolmatta ja toistaiseksi viimeisintä Henckel von Donnersmarck -teosta en ole ennen nähnyt. Touristin jälkeen kului kahdeksan vuotta, joten rahoitusta oli ilmeisesti vaikea löytää. Tai sitten elokuva oli muuten raskas tehdä. Kolmetuntinen draama pohjautuu vapaasti tunnetun taidemaalari Gerhard Richterin elämään. Eeppinen leffa, melodramaattisia tapahtumia sisältyy historiallisestikin 1930-luvun alussa syntyneen dresdeniläisen pojan elämään.
Aloitus Dresdenistä 1937, pojan täti on lievästi häiriintynyt ja natsilääkärit passittavat naisen hoitoon ja 1945 lopulta tappavat eutanasiafanatismin huipentumana. Elämä jatkuu natsidiktatuurin jälkeen kommunismidiktatuurin ikeessä. Melko paljon on elokuvissakin käsitelty merkittävien natsien menestystä Länsi-Saksassa, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt natsien voittokulku DDR:ssä, Henckel von Donnersmarck on tässä terävänä. Kommunistithan ottivat jopa keskitysleirejä sellaisenaan uudelleen käyttöön. Päähenkilön kuvion huipentaa pako Friedrichstrassen U-Bahn -aseman kautta länteen juuri ennen muurin nousua 1961. Vapaan maailman demokratiassa melodramaattisuus vähenee, mutta elokuva tihentyy varsinaiseen taidefilosofiseen teemaansa varsin vaikuttavasti Düsseldorfissa. Vielä nähdään huikea takauma sota-aikaiseen Krimiin tataarien luo.
Kolmen tunnin pituus ei varsinaisesti häiritse, koska löysää ei oikeasti ole. Näyttelijät ovat todella hyviä, Caleb Deschanelin kuvaus häikäisevää. Ehkä silti todellakin liian klassista laatutyötä, yhtä persoonallista otetta ei näy kuin Das Leben der Anderenissa. Donnersmarck on kuitenkin edelleen kova luu ja huippukamaa on lupa odottaa jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti